Mitään pahaa ei varmaan ole tapahtunut. Poikanne on vain lähtenyt jonnekin. On hyvin todennäköistä, että hän palaa itse kotiin muutaman päivän sisällä. Rikosylikonstaapeli Olavi Kujalan kollega lohduttaa itkevää äitiä varsin tavanomaisella fraasilla. Samaan aikaan siskontytär Hege Kujala aloittelee työelämään tutustumisjaksoaan KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa ja törmää kadonneen pojan tutkittavana olevaan puhelimeen. Hege järkyttyy tunnistaessaan tutkimuspyynnössä vanhan ystävänsä nimen. Pojan isäpuoli toimii saarnaajana Uuskristillisessä herätysliikkeessä, josta liikkuu mitä kummallisimpia huhuja. Pojasta sen sijaan ei kuulu mitään, vaikka päivät kuluvat. Poliisien lisäksi outo katoaminen askarruttaa Hegen kaveripiiriä keskellä intensiivistä TET-jaksoa. Eivätkä Hegen ongelmat todellakaan lopu tähän. Vaikkei hän ole koskaan erityisemmin välittänyt äitinsä touhuista, olisiko nyt syytä huolestua?

L.K. Valmun nuortendekkarisarjan edelliset osat Poika ja Lappilainen ovat täyttäneet suurenmoisella tavalla kuilun, joka ammottaa pikkuetsivien seikkailujen ja aikuisten rikosromaanien välissä. Paitsi nuoria, Hegen ja hänen Ola-enonsa rikoskeissit ovat kiinnostaneet myös varttuneita dekkarien ystäviä. Peruskoulun viimeiselle luokalle ajoittuva Ystävä tarttuu jälleen uuteen, mielenkiintoiseen yhteiskunnalliseen ilmiöön.