Lapsi kaipaa arkeen hitautta ja leppoisuutta. Kun asiat tehdään aikuisten tahdissa, on jatkuva kiire. Lapsi kuitenkin tarvitsee rauhaa kavereiden kanssa leikkimiseen ja yhdessäoloa vanhemman kanssa. Lapsen luontainen arjen tahti on kiireetön, mutta lapset ovat joustavia: he sopeutuvat vanhempien ja yhteiskunnan rytmiin - kun on pakko. Jo pienetkin lapset kokevat vuorottelevansa "työajan" eli päiväkodin ja vapaa-ajan eli kodin välillä. On vaikeaa, kun uni jää vähiin ja on aina kiire.

Miten aikuinen voi tunnistaa lapsen toiveet ja huolet? Missä määrin aikuinen voi sopeutua lapsen tahtiin? Lapsen onni on kiireettömässä arjessa. Aika sinänsä on lapselle arvokas asia.