Tämä sosiaalihistoriallinen tutkimus paljastaa modernin ajan tieteellisten keskustelujen lukkiintuneiden asemien vaihtoehdottomuuden. Institutionalistien ja uusklassikoiden omista asemistaan käymä väsymätön debatti yhteiskunnan hyvinvoinnista on jättänyt paitsioon niin luonnon kuin yksilöidenkin elinehdot ja –alueen. Tähän debattiin postmodernin murros on alkanut yrittäjyyden keskustelujen vauhdittuessa lyödä kiilaa ja etsiä ratkaisuja. Tutkimuksen lopussa rakentuukin malli yrittäjyyden ja ekologisesti kestävän kehityksen liitoksesta, jonka avulla jokainen niin yritys kuin yksilökin voi arvioida oman toimintansa ekologista kestävyyttä. Se on vastaus sosiaalihistorialliseen tutkimukseen kohdistettuun kritiikkiin suurten tarinoiden purkajana, mutta ei uusien tarinoiden käynnistäjänä. Uuteen tarinaan on tartuttu yrittäjämäiseen tapaan mahdollisuutena, joka voi avata ajatuksia modernin ajan keskustelun murtamiseen. Ennen kaikkea kyseessä on uusien polkujen etsiminen ja aikansa toisinajattelijan Geddesin ajatuksia mukaillen sen tiedostaminen, että meillä on ainoastaan yksi ympäristö, jonka huolehtimisesta hyvinvointimme on riippuvainen.