Kyösti Mäkimattilan runot ovat syntyneet vuosien varrella. Runojen minä on lavojen tähti, mutta hän on myös mies, joka istuu aamu yöllä maailman heräämistä seuraamassa ja ymmärtää, että kaikki on loppujen lopuksi vain tässä.

SAAT MINUT KOKONAAN. SAAT RUUMIINI, NOTKEAN VARTENI, IHONI SUOLAN. SAAT LAULUNI, NAURUNI, LEMPEÄN KATSEENI. SAAT MUISTONI NAUHAN JA HUOMISEN, NE ILOLLA SINULLE ANNAN. OLEN SINUN, MELKEIN. SIELUNI, SEN PIDÄN ITSELLÄIN, PYSÄHDYN, VAELLAN, EILEN HUOMISEEN JÄIN. SIELUNI ON MINUN YHTEINEN.

Takaisin