Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten tekstiili- ja vaatetusalojen opettajat näkevät työnsä muuttuneen 1950-luvulta 1990-luvun alkuun. Taustaa näille näkemyksille antaa historiallinen katsaus ammatillisen koulutuksen, opettajankoulutuksen ja toimialojen kehittymiseen. Koska tutkittavat toimialat ovat naisvaltaisia, pohdin myös työelämän ja ammatillisen koulutuksen eriytymistä naisten ja miesten aloiksi. Tutkimukseeni muodostuu näin kaksi erityyppistä osaa, joista koulutus- ja teollisuushistoriallinen osa antaa taustatietoja tekstiili- ja vaatetusalan ammatillisten opettajien työn muutoksille. Historiaosuus pohjautuu aloilta tehtyihin tutkimuksiin, oppilaitosten historiikkeihin, toimintakertomuksiin, lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin. Ammatillisten opettajien näkemys työnsä muutoksista 1950-luvulta 1990-luvun alkuun perustuu ammatillisten opettajien kanssa käymiini tutkimuskeskusteluihin, joiden sisällön analysoin kvalitatiivisesti. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena lähtökohtana on käsitys, että ammatillisten opettajien työn muutos tapahtuu suhteessa työelämässä, opiskelijoissa, opettajankoulutuksessa, tieteessä ja hallinnossa tapahtuviin muutoksiin. Tätä suhdetta kuvataan ammattikasvatuksen paradigmalla, joka kokoaa näiden eri ryhmien näkemykset ammattikasvatuksesta. Paradigman muutokset ovat ajallisia ja paikallisia, koska ne ovat sidoksissa siihen kulttuuriseen kontekstiin, jossa ne tapahtuvat. Paradigmaa käytetään kuvaamaan ajattelua ja tutkimusta jäsentävänä kokoelmana loogisesti yhteen liittyviä käsitteitä ja asioita. Ammattikasvatuksen paradigman muutoksia on tarkasteltu ammatillisten opettajien näkökulmasta. Haastatteluaineistosta nousi seitsemän teemaa, joiden kautta tapahtunutta muutosta on kuvattu. Nämä teemat ovat: ammatillisuus, kasvatuksellisuus, oppilaat, työyhteisö, hallinto, työelämä ja ammatillinen opettajankoulutus. Tutkimuksen mukaan 1980-luvulla tapahtuneen keskiasteen uudistuksen jälkeen ammatillisten opettajien työ on muuttunut ammattitaidon opettamisesta ammatin perusteiden opettamiseksi. Samalla kasvatuksen osuus on lisääntynyt. Tekstiili- ja vaatetusalojen ammatilliselle koulutukselle on tyypillistä, että siellä on koulutettu olemassa olevaan työelämään, työssä pärjäämiseen. Työelämän muuttajiksi oppilaita ei ole koulutettu. Tutkimus auttaa ymmärtämään ammatillisessa koulutuksessa tapahtuneita muutoksia, ja sitä voi hyödyntää koulutusta kehitettäessä. Uudistuksia tehtäessä olisi muistettava, että kaikki viisaus ei asu hallinnossa, vaan koulutuksen käytännön tasolla toimivien opettajien näkemykset tulisi huomioida samalla tasolla kuin muidenkin asiantuntijoiden esitykset.