Melodia lugubre op. 17b/8 (1911) on sävelletty vokaliisiksi Alma Silventoiselle "pitkien äänien kehittämiseksi". Käytännöllisestä lähtökohdasta huolimatta teoksesta henkii kuolemanpelon tunnelma, jota Kuula kantoi läpi elämänsä. Vaikka Melodia lugubre on kirjoitettu G-avaimelle, käsikirjoituksen mukaan se on alun perin tarkoitettu sellolle.
Chanson sans paroles op. 22/1b (1910) on yksi Toivo Kuulan lumoavimmista ja melankolisimmista pienoissävellyksistä. Sen käsikirjoituksessa lukee seuraavasti: Joululaulu, omistettu Kaarlo Sovijärvelle, Aikakauslehti Sanan joulujulkaisu "Talvi 1911". Kuula on kirjoittanut eri nuotteihin ja kansilehtiin nimiversioiksi myös "Lied ohne Worte", "Sanaton laulu" ja "Weihnachtslied". Niitä on suurieleisesti pyyhitty yli ja kirjoitettu taas uudestaan, mikä viittaa nimeämisen vaikeuteen.
Suru op. 22/2b (1912) on saanut inspiraationsa Albert Edelfeltin samannimisestä taulusta, jossa nuori morsian painaa päänsä miehen olalle itkien tulevaisuuden toiveiden luhistumista. Teos on omistettu suomalaiselle sellistille ja pedagogille, Ossian Fohströmille. Sen käsikirjoitus on sävelletty sellolle ja pianolle; viuluversiosta Kansalliskirjastosta löytyy vain luonnos.
(ote esipuheesta, Sirkka Kuula)