Tutkimuksessa tarkastellaan toimittajan ammattia vuosikymmeninä, jolloin ala koki useita erilaisia muutoksia. Toimitushierarkian kehittyminen ja siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon lisä-sivät toimittajien tarvetta ja samanaikaisesti ammatillisten etujen ajaminen muutti alaa professionaalimpaan suuntaan. Myös ammattikunnan sukupuolirakenne alkoi tasapainoistua, kun alalle tuli aiempaa enemmän naistoimittajia. Toimittajanaisten määrän kasvu vastasi lisääntyneen toimittajatarpeen aiheuttamaan kysyntään, mutta muutos liittyi myös suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneeseen kehitykseen.1960-luvun roolikeskustelussa neuvoteltiin ennen kaikkea naisten työssäkäynnin mahdollisuuksista, ja tasa-arvokeskustelun valtiollistuttua päähuomio kiinnittyi työelämän sukupuolittuneisuuteen. Naiset siirtyivätkin 1970-luvulla työelämään jäädäkseen. Suomalainen työelämä säilyi kuitenkin eriytyneenä, ja toimittajan ammatti oli yksi niistä harvoista aloista, joilla naiset ja miehet tekivät samaa työtä. Tämä ei tarkoittanut kuitenkaan sitä,että ala olisi ollut tasa-arvoinen. Toimittajanaisten asema oli miehiä heikompi niin palkkauksessa kuin urakehityksessäkin. Sukupuoli näkyi myös toimitustyössä, jossa erikoistoimittajan tehtävätmenivät pääsääntöisesti miehille, kun taas naiset työskentelivät ennen kaikkea uutistoimittajina. Myös ammatillinen kulttuuri rakentui edelleen maskuliinisten piirteiden varaan. Toimittajien muistelupuheessa ammattikunnan epätasa-arvoa tuottaneet käytännöt peittyivätkuitenkin samanlaisuuspuheen alle ja ammatti näyttäytyi tasa-arvoisena. Yhtäältä tämä selittyy suomalaisella sukupuolikulttuurilla, joka ylläpitää ajatusta työelämän sukupuolineutraaliudesta.Toisaalta taustalla on nähtävissä 1960- ja 1970-luvulla vallinnut tasa-arvokäsitys, joka korostisukupuolten samuutta. Sukupuolta peittivät tutkittavina vuosikymmeninä alleen myös muut toimittajakuntaa erottaneet tekijät, joita olivat ikä, poliittinen tausta ja koulutus. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu muistitiedosta, aikalaisteksteistä ja arkistoaineistoista.Eri aikoina syntyneitä lähteitä luetaan toisiaan vasten, ja toimittajien kokemukset kiinnitetään1960- ja 1970-luvun ajattelumalleihin.