"Hyvä ihminen ja kunnon kansalainen" on suomalaiseen perinteeseen juurtuva kasvatuksellinen ihanne, joka on viime aikojen kansalaisuuskeskustelussa unohdettu. Tässä kirjassa se nostetaan uudelleen kansalaisuuden tarkastelun lähtökohdaksi. Pohditaan, miten ihmisyyttä ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta edistävää kansalaisuutta on mahdollista kasvatuksellisesti tukea. Kasvatuksen syvin sisältö on silloin toista ihmistä yhteisössään veljellisen rakkauden hengessä palvelevan persoonan syntyminen.

Kirja valottaa kansalaisuuden ja kansalaiskasvatuksen inhimillistä perustaa. Otetaan askel, ehkä useampikin, kohti kansalaisuuden sosiaalipedagogiikkaa. Suomalaisessa keskustelussa kansalaisuudesta ei sosiaalipedagogisia puheenvuoroja ole aiemmin kuultu.