Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata opinto-ohjaajien ohjausajattelua ja sen muuttumista analysoimalla ohjaajien kokemuksia ja kuvauksia omasta työstään. Tutkimus on tapaustutkimus ja aineisto koostuu seitsemän peruskoulussa tai lukiossa työskentelevän opinto-ohjaajan haastatteluista, jotka on suoritettu vuosina 1998 ja 2005.

Ohjausajattelua kuvataan opinto-ohjaajien käyttötietona, joka rakentuu ohjaukseen liittyvistä toimintaperiaatteista ja mielikuvista. Toimintaperiaatteet käsittävät ohjausnäkemyksen, ohjauksen työmuodot ja ohjauksen arvioinnin. Käyttötietoon liittyvät mielikuvat ovat omaan ohjaajuuteen, opinto-ohjaajan työhön, oppilaisiin/opiskelijoihin, kouluyhteisön toimintaan sekä ohjauksen tulevaisuuteen liittyviä asioita. Toimintaperiaatteisiin ja mielikuviin liittyviä sisältöjä tulee esille molemmilla haastattelukerroilla, vaikka eri opinto-ohjaajat painottavat sisältöjä hieman eri tavoin.

Käyttötiedon toimintaperiaatteissa ja mielikuvissa on tapahtunut pieniä muutoksia kahden haastatteluajankohdan välillä yleisellä tasolla tarkasteltuna. Ohjauksen orientaatioissa tietopainotteisuus on vähentynyt ja tilannekohtainen ja humanistinen orientaatio korostunut. Ohjauksen vuorovaikutus on kehittynyt dialogiseen suuntaan. Myös ohjauksen arvioinnin merkitystä pohditaan enemmän. Ohjaajan rooli tiedonjakajana on vähentynyt ja tiedonlähteelle saattaja saanut tilaa. Opinto-ohjaajan työn haasteellisuus, työn laaja-alaisuus ja nuorten kanssa työskentely ovat auttaneet ohjaajaa hänen omassa persoonallisessa ja ammatillisessa kasvussaan. Ohjauksen työmuodoissa henkilökohtaisen ohjauksen tarve on voimistunut ja luokkaohjauksen merkitys selkiintynyt. Nuoren kehitysvaiheen ja metakognitiivisten taitojen tuntemista korostetaan entisestään. Nuoret tarvitsevat entistä enemmän tukea, mikä johtuu esimerkiksi mielenterveysongelmien lisääntymisestä ja elämäntaitojen puutteellisuudesta.

Ohjausyhteistyö on kehittynyt holistisen ohjausmallin suuntaan. Opettajien suhtautuminen ohjausvastuuseen on muuttunut positiivisemmaksi. Myös oppilas- ja opiskelijahuoltoryhmän toiminta yhteistyömuotona ja moniammatillisena työryhmänä on vahvistunut. Ohjaukseen liittyvät tarpeet ja odotukset ovat lisääntyneet niin koulun sisäisessä toiminnassa kuin yhteiskunnassakin, mutta ohjausresursseja ei ole lisätty samassa suhteessa. Opinto-ohjaajien ohjausajattelussa seuranta-aikana tapahtuneita muutoksen suuntia tukevat niin yhteiskunnalliset, koulutuspoliittiset kuin työelämänkin muutokset. Ohjaajat olivat tietoisia erilaisista muutoksista ja he ymmärsivät, miten ohjaustyötä koskevat vaatimukset ja odotukset ovat sidoksissa erilaisiin muutoksiin. He myös pohtivat niiden merkitystä ohjaukseen omassa toimintaympäristössään. Ohjauksen merkitys on lisääntynyt postmodernille yhteiskunnalle tunnusomaisten piirteiden, kuten yksilöllisyyden ja valinnaisuuden painottuessa. Myös oppilaiden ja opiskelijoiden henkilökohtaisten ongelmien lisääntyminen on lisännyt ohjauksen tarvetta ja merkitystä. Oman ohjausasiantuntijuuden merkitys korostui ohjauksellisen ajattelutavan vahvistamisessa kouluyhteisössä. Ohjaus nähtiin opetukseen ja koulun kokonaistoimintaan kuuluvana. Ohjaajien mielestä ohjauksen on reagoitava jatkuviin muutoksiin ja ohjaajan on kyettävä seuraamaan yhteiskunnan muutosta ja olemaan tietoinen siitä pystyäkseen tukemaan nuoria elämän ja tulevaisuuden suunnittelussa. Tulevaisuudessa joudutaan entistä enemmän pohtimaan ohjauksen ydintehtäviä ja ohjausvastuun jakamista. Ohjauksen asiantuntijalle on keskeistä toimintaympäristöjen kehittäminen, mikä voi tarkoittaa oman kouluyhteisön sisäistä kehittämistä ja vuorovaikutus-, yhteistyö- ja verkostosuhteiden kehittämistä muun työelämän kanssa sekä globaalin kehityksen ja yhteiskunnan ja työelämän muutoksen hahmottamista.