Teos tarkastelee kokonaisvaltaisesti kielen perusaineksia, fonesteemeja, tutkimalla itämerensuomalaisten kielten u-johtimisia verbejä (heilua, luisua) – johtimen tehtäviä, merkitystä ja alkuperää. Tutkimus selvittää, miten ekspressiivistä sanastoa suomessa ja itämerensuomalaisissa kielissä ylipäätään muodostetaan, ja se osoittaa, että sanamuoteissa tapahtuvat muutokset ovat säännönmukaisia ja ennustettavia; äännesymboliikallakin on sääntönsä.