Tutkimus keskittyy leimatun identiteetin ja toiseuden kokemuksiin. Näitä asioita tarkastellaan mielenterveysongelmien sekä asunnottomuuden ja päihdeongelmien suunnasta. Tutkimuksessa käytetään kahdenlaista aineistoa, jotka kummatkin koostuvat omakohtaisista kertomuksista elämästä ja sen kulusta. Yhden osan aineistosta muodostavat Suomen Mielenterveysseuran ”Kun siivet kantavat” kirjoituskilpailuun vuonna 1996 osallistuneet kirjoitukset. Niissä ihmiset kertovat omakohtaisiin kokemuksiin perustuen mielenterveysongelmista ja psyykkisestä sairastamisesta. Tutkimuksessa on mukana 33 kirjoitusta. Toinen osa tutkimusaineistosta koostuu haastatteluista. Ensisijainen haastatteluaineisto on 14 miehen haastattelut, jotka on tehty asunnottomille ja päihdeongelmaisille miehille suunnatussa asuntolassa. Tutkimuksessa käytetään myös naisten asuntolassa ja kriminaalihuoltotyön parissa tehtyjä haastatteluja. Kaikki käytetyt aineistot ovat syntyneet tilanteissa, joissa ihmiset joutuvat usein vahvojen määrittelyjen kohteiksi. Näille määrittelyille on ominaista, että ne ovat ongelmalähtöisesti tehtyjä. Toisin sanoen tällaisen määrittelyn saaneet ihmiset luokitellaan usein kuuluviksi sellaisiin ihmisryhmiin, joihin liitetään sosiaalisia ongelmia ja ennakkokäsityksiä.
Aineistoissa tuli selvästi näkyviin, kuinka merkittävässä määrin ihminen rakentaa käsitystä itsestään suhteessa siihen, millaisia määrityksiä hän ulkoapäin saa tai kokee saavansa. Ulkoapäin annetut määritelmät tuovat tullessaan kokemuksia leimatusta identiteetistä. Auttamistyöhön, ja niin myös sosiaalityöhön, liittyy aina asiakkaiden määrittelyä ja kategorisointia. Erityisen haavoittavaksi luokittelun kohteina olevia ihmisiä ajatellen asian tekee kuitenkin se, että sosiaalityön kontekstissa kategoriat ovat usein negatiivisia. Ihmiset, jotka ovat monin tavoin riippuvaisia ammattilaisten ja asiantuntijoiden avusta, eivät voi ohittaa tai suhtautua välinpitämättömästi siihen, kuinka itseä eri ammattilaiset, asiantuntijat ja instituutiot määrittävät. Koska luokitteluilla on todellisia vaikutuksia ihmisten elämään, on tärkeää, että auttamistyön ammattilaiset ovat tietoisia kategorisoinnista ja tunnistavat sen merkitykset.
Käytännön työn kannalta kategorisointiin liittyvä tärkeä kysymys on yhtäältä se, onko ”sosiaalihuollon asiakas” tai ”psyykkisesti sairas” -leimalla ja sen tuomilla ennakkokäsityksillä vaikutusta siihen, kuinka ihmistä kohdellaan eri auttamistyön paikoissa. Toisaalta ammattilaisten on tärkeää miettiä, millaista kuvaa he ovat itse rakentamassa asiakkaistaan määritellessään, luokitellessaan ja puhuessaan heistä. Myös ammattilaiset saattavat osaltaan olla mukana leimatun identiteetin rakentumisessa. On tärkeää, että kategorioihin yleisesti liitettäviä ominaisuuksia ja ehkä vakiintuneitakin ennakkokäsityksiä tunnistetaan ja myös kyseenalaistetaan.
Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esille vaikeassa asemassa olevien ihmisten kokemuksia. Apua tarvitsevien ihmisten, toisista ihmisistä ja instituutioista riippuvaisten vakavasti ottaminen, heidän oman asiantuntijuutensa ymmärtäminen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, ovat tärkeitä kaikessa auttamistyössä. Omien kokemusten kuuleminen ja ihmisten ottaminen aidosti mukaan itseä koskevien päätösten tekoon on tärkeää. Ammattilaisten ja asiantuntijoiden tieto on merkittävää, mutta on tärkeää myös muistaa ja pitää huolta siitä, ettei ammattilaisten tieto pääse ylivertaiseen asemaan suhteessa ihmisten omiin kokemuksiin.
