Raatteen tien taistelu tammikuun alussa 1940 on Suomen historian legendaarisimpia hetkiä. Taistelu oli yksi talvisodan tärkeimmistä käännekohdista, kun puna-armeija pyrki katkaisemaan maamme pohjoisessa kapeimmalta kohdalta linjalla Suomussalmi-Kajaani-Oulu. Jos Suomi olisi murtunut pohjoisessa, itsenäisyys olisi ollut enemmän kuin vaakalaudalla. Alkuasetelma oli pelottava. Eversti Hjalmar Siilasvuon 6 000 suomalaissotilasta vastaan hyökkäsivät kenraali Aleksei Vinogradovin 25 000 punaarmeijan sotilasta. Taitavan mottitaktiikan, kylmään talveen soveltuvan varustuksen ja hiihtotaidon ansiosta suomalaiset kuitenkin pääsivät nopeasti niskan päälle. Lumipukuiset suomalaiset liikkuivat taitavasti järvien jäitä ja metsiä pitkin venäläisjoukkojen sivustoille. Tammikuun alussa neuvostojoukot olivat sulloutuneet Raatteen tielle. 4. tammikuuta Siilasvuo käynnisti suomalaisjoukkojen päähyökkäyksen mottiin suljettua vihollisdivisioonaa vastaan, ja taistelun hirvittävä loppunäytös alkoi. Hyvin pian Raatteen tiestä tuli osa kansallista mytologiaamme.