On kulunut lähes kolmekymmentä vuotta siitä, kun saksalaisen Sabine Kueglerin vanhemmat päättivät asettua asumaan Indonesian Länsi-Papuaan vasta löydetyn fayu-heimon pariin. Tositapahtumiin perustuvassa kirjassaan Paluu viidakkoon Sabine tekee kaksi matkaa lapsuutensa ympäristöön.

Sabine toteaa monen asian muuttuneen kulttuuriltaan kivikautisessa fayu-yhteisössä: Nuori ja kaunis Adia on ensimmäinen fayu-nainen, joka on valinnut itse miehensä. Naiset ovat myös onnistuneet lopettamaan sotaan johtavan rituaalitanssin asettumalla vihamielisten soturiryhmien väliin, ja se on nostanut heidän itsetuntoaan ja arvovaltaansa yhteisössä.

Ensimmäisen matkansa aikana Sabinelle paljastuu vähitellen Indonesian hallituksen häikäilemätön politiikka Länsi-Papuan alkuperäiskansoja kohtaan. Sabine päättää lähteä lapsuudenystävänsä Jonin kanssa takaisin Indonesiaan keräämään silminnäkijätodistuksia papualaisten sorrosta. Sabine ja Jon elävät kuin veitsen terällä: Indonesian hallituksen politiikkaa vastustavia ihmisiä katoaa jäljettömiin ja murhataan jatkuvasti.

Paluu viidakkoon on viiltävän intensiivinen kuvaus etnisestä ja taloudellisesta syrjinnästä ja sitä vastaan taistelevista papualaisista. Samalla se on hyvin henkilökohtainen, herkkävireinen ja kipeä kehityskertomus, tarina aikuistuneesta Sabinesta, joka alkaa omien juuriensa etsimisen jälkeen ottaa selvää papualaisiin kohdistuvasta sorrosta. Kuvat tuovat kertomuksen lähelle lukijaa. Alkuteosta on myyty Saksassa yli 170 000 kpl, ja julkaisuoikeudet on ostettu kahdeksaan maahan.