Entinen filosofian opiskelija on eristäytynyt lähes kokonaan kotiinsa ja sinne asennuttamaansa kelluntatankkiin. Kokopäivätoiminen kellunta on päähenkilölle pakko, elämäntapa, joka vie pois normaalina pidetystä valvemaailmasta. Kammion ainoa ikkunakin on illuusiotaiteilijan maalaama.

Elantonsa ansaitakseen päähenkilö, jota vaimo kutsuu valefilosofiksi, pitää tankista käsin filosofin vastaanottoa. Mutta narkolepsian vuoksi hän nukahtelee kesken asiakkaiden kohtaamisia.

Maailmantila synkkenee, kaupunkia terrorisoi matemaatikon johtama Harppi-liiga ja päähenkilön tavoin kaupunkilaiset pakenevat omiin maailmoihinsa. Aava-tytär istuu tietokoneen ääressä ja viettää aikaansa Mukamukamaassa. Biologiystävä, joka tutkii ameeban käyttäytymistä, harrastaa vapaa-aikanaan doggingia.

Kysymys siitä, kuinka erottaa aito keinotekoisesta, valhe todesta tai uni valveesta, toistuu eri tavoin filosofin vastaanotolla. Siellä keskustellaan myös syyllisyydestä ja pelosta, petoksesta ja rakkaudesta, universaalista älystä, äärettömyydestä ja kuolemattomuudesta. Mutta asiakkaat harvenevat, kelluntatankki vuotaa ja filosofin viimeiset vierailijat tulevat hänen itsensä tai toisten unista. On kenties tullut aikakausi, jolloin filosofeja ei enää tarvita.

Valeikkuna on kriittinen, hauska ja surumielinen romaani todellisuuden määrittelemisen mahdottomuudesta.