Ilmari Krohnin Ikiaartehet on ensimmäinen suomalainen oratorio. Tekstin kirjoitti Krohnin puoliso Hilja Haahti. Krohn ja Haahti vierailivat Roomassa pääsiäisenä 1911, jolloin Krohn kiinnostui kristillisen jumalanpalveluksen juurista ja erityisesti armenialaisesta liturgiasta. Alkukristittyjen vainoista kertovassa teoksessa on neljä soolo-osaa: roomalainen ylimysnainen Clelia (sopraano), hänen kristitty palvelijattarensa Veronica (mezzosopraano), sotapäällikkö Marius (tenori) ja kristittyjen jumalanpalveluksessa toimiva liturgi (basso). Kuoro saa teoksessa sekä kertojan että kansanjoukkojen roolin. Oratoriossa on kolme kuvaelmaa: ensimmäinen kuvaelma kertoo Clelian ja Mariuksen rakkaudesta, toinen Clelian kääntymisestä kristityksi ja kolmas siitä, kun hän joutuu valitsemaan maallisen ja taivaallisen rakkauden välillä. Oratorion kantaesitys toteutui vuonna 1914 Suomen Laulun ja Helsingin kaupunginorkesterin sekä solistien voimin, ja kapellimestarina toimi säveltäjä itse. Soitinnusta arvosteltiin, ja Krohn uudisti oratoriota 1930-luvun alussa. Uusi versio esitettiin vuonna 1935. Nyt toteutettava versio on Jaakko Kortesharjun ja Markus Malmgrenin laatima uusi urkusovitus, joka perustuu sekä Krohnin alkuperäiseen käsikirjoitukseen että 1930-luvun orkestraatioon.