Näköalapaikka-kirjassa Helsingin kaupunginmuseo suuntaa katseensa Helsingin lähiöihin – juuri sinne, missä tavalliset ihmiset elävät tavallista elämää. Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Pihlajamäki on esimerkki alueesta, jota kielteissävyinen lähiökeskustelu on koskettanut läheltä. Sen asukkaiden näkökulma puolestaan on usein jäänyt piiloon. Tällä kertaa niin ei käy, sillä Näköalapaikka-kirjassa asukkaiden oma kokemus on pääasia.

Pihlajamäen lähiö rakennettiin 1960-luvun alussa. Se oli yksi ensimmäisistä kokonaisuuksina suunnitelluista lähiöistä, joissa uudella elementtitekniikalla tuotettiin edullisesti laadukasta ja luonnonläheistä asumista. Arkkitehtonisesti arvokas alue on suojeltu asemakaavalla ja valittu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi.

Toimittaja Kristiina Markkasen haastatteluista ja valokuvaaja Lidia Tirrin kuvista koottu kirja antaa puheenvuoron ihmisille, jotka elävät arkeaan modernien julkisivujen takana. Markkanen ja Tirri halusivat selvittää, mitä pihlajamäkeläiset itse ajattelevat keskustelua herättäneestä asuinalueestaan. Kirjan kuvat vievät avariin ja valoisiin koteihin, joissa mitä ilmeisimmin viihdytään, ja asukkaiden haastatteluista avautuu uusi näkökulma arkkitehtuuriin ja kaupunkisuunnitteluun. Professori Kirsi Saarikangas on kirjoittanut kirjaan artikkelin muistin paikoista lähiötilassa. Kirjan tekstit ovat suomeksi ja englanniksi.