Leskeksi jäänyt Raili toipuu hiljalleen surusta ja kaikesta siitä, mikä tuntuu iskeneen elämän palasiksi. Kissa saa kuulla kipeän ja rosoisen rakkaustarinan, josta ei kuitenkaan puutu lämpöä. Kissa on hyvä kuuntelija, se ei sääli eikä ota kantaa.

Romaani alkaa aviomiehen kuolemasta ja muistisairaudesta, etenee sen jälkeen nytkähdellen kohti nuoruusvuosia, 1960-luvulle Sammonkadulle ja Pyynikin tanssilavan portille.

Tarina pitkästä parisuhteesta on löyhästi jatkoa Kristiina Harjulan lukijoita ihastuttaneelle esikoisteokselle Pispalan kiviä.