Olen 37 -vuotias mies, mielestäni aivan liian vanha isäksi, saati aivan väärä isänmalliksi. Toivon kuitenkin, ettei sanonta omena ei kauaksi puusta putoa, olisikaan totta.

Olen vuorotöissä, mikä lisää oman mausteensa parisuhteen ylläpitämiseen. Olen myös futis- sekä lätkähullu. Lisäksi kirjoitan pöytälaatikkoon pölyttymään joutavia runoja, joita kukaan ei kuitenkaan koskaan lue.

Ohessa yritän korjata kaatuvaa rintamamiestaloamme; kotia, joka kuitenkin on unelmiemme täyttymys. Nyt vaan ajatus on muuttunut. Onko tulevan lapsemme mahdollisimman turvallista kotiutua kotiimme?

Yritän tässä kuvailla, miten kaikesta selviää vai selviääkö sittenkään? Onko minusta mihinkään ja saanko ennakkoluulot ja huolet putoamaan harteiltani?

Omistan kaiken lisäksi Opel Kadetin vuosimallia 91 ja mietin, miten onnistun kaksiovisella turvattomalla autollani suoriutumaan vaativasta tehtävästä; Matkasta isyyteen ja tajuamaan asian myös pääni sisällä.

Omakohtainen, huumorilla sävytetty, mutta syvästi koskettava kirja isäksi kasvamisen vaikeudesta; peloista ja riittämättömyyden tunteista, mutta ennen kaikkea pakahduttavasta onnesta: Minusta tulee isä?!