Kiitetyn kirjailijan neljäs runoteos etenee uskaliain mutta varmoin askelin esseen ja runouden välimaastossa. Se ei "kuvaa" eikä "kerro" vaan elää.

Kaikessa hiljaisuudessa on runsas ja moninainen kokonaisuus, jonka arkkitehtuurissa lyyrinen energia ja syvällinen pohdinta hehkuvat rinnakkain. Se taiteilee ja haihattelee, etenee ja taantuu, muuntuu ja vakavoituu suurten ja pienten sanojen välisissä suhteissa.

Kaikessa hiljaisuudessa on kirjallisten muotojen ja ajatusten aarreaitta – pinnasta pohjaan pulppuavien pohdintojen mestariteos. Se on rakkausrunoutta maailmalle, jossa rakkaus on kuin onkin mahdollista.