Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Metsänhoidollisia toimenpiteitä kirja antaa metsäteollisuuden menestystarinalle toiset kasvot. Siinä puhuvat ihmiset, joiden elämää tehometsätalouden aiheuttama maiseman muutos on järkyttänyt. Runsas kuvitus näyttää metsäautotieverkoston silmukoihin kuristuneen metsäluonnon ahdingon.

Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo ovat tulleet tunnetuksi suomalaista metsämytologiaa kuvaavasta palkitusta teoksestaan Puiden kansa (1997 Pohjoinen ja Perifery Publications). Metsänhoidollisia toimenpiteitä jatkaa suurta metsätarinaa kohti nykypäivää.

Suomalaisen metsäteollisuuden menestys on ollut osa imagoamme, mutta sen kääntöpuoli on kätkenyt monta tragediaa, joista puhuminen on ollut tuomittavaa ja häpeällistä. Sana metsä on joskus tarkoittanut rajaa, äärtä. 50-vuotta kestänyt tehometsätalous on kuitenkin mullistanut niin suomalaisen metsäluonnon kuin luontosuhteenkin. Metsän ääretön valtakunta on kutistunut muutamassa minuutissa läpikäveltäviksi metsäsirpaleiksi. Sanasto on vaihtunut hyötysuhdetta korostavaan kieleen, jossa ikimetsä on yli-ikäinen, vaajatuottoinen, läpipääsemätön ryteikkö, aukkohakkuu metsän uudistamista ja myrkkyjen kylväminen kasvinsuojelua. Enää vain runolliset paikannimet muistuttavat mennestä: Kelokkoaho, Yölamminsuo, Sammalharju. Nykymaiseman kokemuksia vastaisivat kuitenkin paremmin nimet Yksipuinen, Syvienojienpusikko, Mössösuonkannokko tai Aurausvaara.