"Sinä olit meillä lainassa, emme saaneet sinua omaksi, sehän oli jo alusta asti tiedossa, minä hoin itselleni, kun olin sinut menettänyt. Selvä ymmärrys asetti nämä tosiasiat eteeni. Mutta sydän laahasi kaukana jäljessä, sillä oli omat villit halunsa. Hitaasti, hyvin hitaasti se antoi myöten pakon edessä. Sellainen minä olin, sellainen minä melkein olen vieläkin, sinun vanha Sveasi."

Mulperipuun mehu kertoo naisen matkasta varhaislapsuuden maisemiin. Siitä tulee löytöretki. Toden ja tarun, historioiden ja myyttien välitse käy hänen tiensä kohti muuttumista, kasvua, uudenlaisia kohtaamisia. Romaani on tekijän yhdeksäs proosateos. Kertoja, Irma, esiintyy myös hänen sotalapsiaiheisessa romaanissaan Lapsinainen vuodelta 1978.

Irma matkustaa Etelä-Skåneen, rannikkoseudulle, jossa hän on viettänyt sotalapsena neljä vuotta. Muistojen vehreät maisemat ovat entisellään ja säteilevät kaukaista valoaan, vaikka lapsuuden ihmiset enimmäkseen ovat siirtyneet tuonilmaisiin. Keskustelut sijaisvanhempien kanssa jatkuvat mielensisäisinä. Oikeastaan ne eivät ole koskaan kokonaan lakanneet. Vahvat varhaiskokemukset: lähi-ihmisten vaatimukset, irtirepäisyt, luopumisen tuskat, syyllisyydet ja etsintä ovat ajankohtaistuneet aina Irman elämänmuutosten yhteydessä, niin nytkin. Kerronnassa nousee Svean, sijaisäidin jaksava, rakastava, särmikäskin hahmo keskeiseksi. Hänen laahuksensa on pitkä. Irman kiintymys Sveaan on laventunut kiinnostukseksi myös seutuun ja sen historiaan. Skånelaiset kansantarut, keskiaikaisen luostarin harmaaveljet, Linnèn Skånen matka, August Strindbergin hurja visiitti kaupungissa erään kriisinsä aikoihin elävät kerronnan kudoksessa ja luovat taustaa, johon Irma suhteuttaa tilannettaan. Hän purkaa tuntojaan veljelleen, hän pohtii kahden vaikean ja tuiki erilaisen ihmisen, miehensä ja itsensä, mahdollisuuksia jatkaa liittoaan aiempaa todemmalta pohjalta. Mulperipuun mehu on tekijän yhdeksäs proosateos. Siinä esiintyy sama kertoja kuin hänen romaanissaan Lapsinainen .