Kirjoituksia neroudesta tarkastelee nerouteen ja taiteilijaneron käsitteeseen liitettyjä myyttejä ja kultteja sekä neroiksi julistettuja tai julistautuneita persoonia. Se tutkii taiteilijan maineen ja imagon tuottamisen strategioita ja niihin liittyviä sosiaalisia valtarakenteita. Nerouden käsitteeseen kytkeytyy myös käsitys suuresta taiteilijasta, auteurista, poikkeuslahjakkuudesta, tähteydestä ja taiteilijaimagosta. Nerous on nähty toisaalta luonnonvoimana tai Jumalan lahjana, toisaalta yksilön ominaisuutena tai laatuna.

Teoksen artikkeleissa tarkastellaan nerojen ja nerouden ilmenemismuotoja uudella tavalla. Analyysin kohteena on myös neropuhe, neroista puhumisen ja kirjoittamisen tavat historiassa ja nykyisyydessä, riveillä ja rivien välissä. Uudessa valossa nähdään säveltäjät Jean Sibelius ja Kaija Saariaho, arkkitehtuurin suomalaisikoni Alvar Aalto ja supermoderni arkkitehtuuri nerouden ilmaisuna, kiistelty ohjaaja Jouko Turkka, tanssilegenda Vaslav Nijinsky, kirjailijat Tove Jansson, Marguerite Yourcenar ja Gertrude Stein, näyttelijä-ohjaaja Mai Zetterling, elokuvan suuret narsistit Werner Herzog ja Klaus Kinski sekä kuvataiteilijat Kalervo Palsa, kansainvälinen modernisti Pablo Picasso, performanssitaiteilija Bobby Baker ja nykytaiteen supertähti Damien Hirst.

Kirjoituksia neroudesta lähestyy aihetta taiteentutkimuksen, kulttuurintutkimuksen ja filosofian näkökulmista. Kirjassa sovelletaan feministisiä, jälkistukturalistisia ja queer-teoreettisia tulkintoja.