Melu, työn fyysinen rasittavuus ja vuorotyö sekä metabolinen oireyhtymä: erillis- ja yhteisvaikutukset sepelvaltimotaudin vaaraan
Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli arvioida työperäisen melun, työn fyysisen rasittavuuden (myöh. raskas työ) ja vuorotyön sekä metabolisen oireyhtymän (MBO) erillis- ja yhteisvaikutuksia sepelvaltimotaudin vaaraan. Aineisto koostui Helsinki Heart Study (HHS) -kolesterolilääketutkimukseen osallistuneista teollisuuden parissa työskennelleistä miehistä, jotka olivat tutkimuksen alkaessa 1980-luvun alkupuolella 40–55-vuotiaita. Tutkimusongelmasta riippuen kohorttien koot vaihtelivat 884:sta 6005:een, ja pisimmillään seuranta kesti vuoden 1999 loppuun.
Työperäisten altistusten haittoja on perinteisesti arvioitu yksitellen, vaikka usein työntekijät altistuvat monille tekijöille samanaikaisesti ts. usein mitään altistusta ei ole ilman toista. Altistukset ovat siis kietoutuneet tiiviisti toisiinsa eikä niitä voi erotella toisistaan. Melun, raskaan työn ja vuorotyön sekä MBO:n erillisvaikutuksista sepelvaltimotaudin vaaraan on paljon julkaistua tutkimustietoa, mutta näiden altisteiden yhteisvaikutuksia taudin vaaraan ei juurikaan ole tutkittu.
Melulle altistuneilla oli seuranta-ajan pituudesta, käytetystä kohortista ja referenssiryhmästä sekä vakioinnista riippuen 1,26–1,59-kertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin altistumattomiin verrattuna. Vuorotyötä tekevillä riskit olivat 1,27–1,63-kertaisia päivätyötä tekeviin verrattuna, ja raskaan työn aiheuttama sairastumisen riski oli noin 1,3-kertainen verrattuna kevyttä työtä tekeviin. Vuorotyöhön liittyvä sairastumisen riski näyttäisi häviävän vuorotyön loputtua, kun taas melun ja raskaan työn vaikutukset seuraavat jonkun aikaa vielä eläköitymisen jälkeenkin. Raskasta työtä tekevien sepelvaltimotaudin riski näytti johtuvan korkeasta verenpaineesta, sillä matalapaineisilla raskas työ ei merkitsevästi riskiä nostanut. Kun työperäisiä altistuksia oli samanaikaisesti kaksi, oli pisimmän seurantajakson iällä vakioitu sairastumisen riski kaikille eri altistuskombinaatioille noin 1,7-kertainen verrattuna altistumattomiin työntekijöihin. Kaikille kolmelle riskitekijälle altistuneen työntekijän iällä ja elintapamuuttujilla vakioitu suhteellinen riskisuhde oli neljän vuoden seurannassa 1,88 (95%:n lv: 1,07-3,31) ja 12 vuoden seurannassa 1,61 (1,18-2,19) verrattuna ko. riskitekijöille altistumattomiin.
Metabolinen oireyhtymä määriteltiin painoindeksin, verenpaineen, triglyseridien, HDL-kolesterolin ja glukoosin avulla tutkimushenkilön lähtötason tiedoista. Henkilö sairasti MBO:ää, jos vähintään kolmen osatekijän mittaus ylitti/alitti riskirajan. Jos MBO:n kriteerinä pidettiin korkeaa painoindeksiä, verenpainetta ja glukoosia, MBO-positiivisten iällä ja elintapamuuttujilla vakioitu riskisuhde raskaan työn kanssa oli korkeimmillaan 4,22 (2,18-8,19) ja melun kanssa 2,69 (1,42-5,07) verrattuna terveisiin altistumattomiin työntekijöihin. Yksittäisistä MBO:n osatekijöistä korkea glukoosi ja verenpaine yhdessä raskaan työn tai melun kanssa aiheuttivat korkeimmat sepelvaltimotaudin riskin kohoamiset.
Vaikka usealle tekijälle altistuneilla miehillä jotkin sepelvaltimotaudin riskisuhteet olivat suuria, yhteisvaikutukset olivat yleensä antagonistisia, eli yhteisvaikutus oli pienempi kuin yksittäisvaikutuksista olisi voinut päätellä. Jotkin altistuskombinaatiot liittyivät jopa pienempään riskiin kuin oli yksittäisen altistuksen aiheuttama riski.
