Vuonna 2012 kehutun debyyttialbuminsa julkaissut Koskelainen on saanut kakkoslevynsä valmiiksi. Popilla ei edelleenkään ole rajoja, kun Koskelainen muodostaa oman pienen universuminsa reggaepopista retrorockiin ja soulista ysäridiskoon. Mukana heiluvat taideopiskelijat, hipit ja rokkarit, mikään ei ole vierasta eikä mikään ole pyhää. Bola Bola (2012) oli Koskelaisen ensimmäinen oma tuotanto, ja se sai mediassa kiittävää kritiikkiä: "Onnistuneita tyyliharjoitelmia. Levyn äänimaailma tuo mieleen Jori Sjöroosin sekä Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon tuotokset. Vakuuttava ensilevy." (4/5, Rumba 1/2013). "Taitavasti tehtyjä ja soitettuja biisejä, vahvaa otetta ja ammattimaista nokkeluutta erityisesti sovituksissa." (3/5, Hämeen Sanomat 21.12.2012). Koskelainen on laulaja-lauluntekijä Luca Garganon alter ego ja debytointi tuottajana. "Ennen halusin olla vain biisintekijä ja solisti, mutta nykyään olen kiinnostunut myös sovittamisesta ja koko äänimaailman rakentamisesta." Edeltäjänsä tavoin Luova iltapäivä on tehty itsenäisesti Koskelaisen kotipajassa. Kokeilunhimo ei ole laantunut, ja uusi levy on soundillisesti edeltäjäänsä hiukan voimakkaampi. Rockimpi. Popimpi. Discompi. Enempi. Suurin osa Luova iltapäivä -levyn teksteistä pyörii lähtemisen ja palaamisen teeman ympärillä: etsikkoretket ja koti, paikkaan kuuluminen ja kuulumattomuus, lähtöpäätös ja lupaus takaisin paluusta. "Asioille pitää antaa aikaa ja etäisyyttä. Pitää voida lähteä ja pitää voida palata. Henkisesti ja fyysisesti. Niin kotoa, kotikaupungistaan, maastaan tai muuten kurjaksi käyneistä kuvioista. Elämä on rikkaampi kuin vain se näkymä, joka juuri nyt on ympärillä. Saatan alitajuisesti miettiä esimerkiksi nuoruuttani Porvoossa ja tunnetta, että vain sieltä pois lähtemällä voisi ikinä päästä mihinkään. No, nyt olen päässyt 50 kilometrin päähän! Porvoolaista 80-luvun popmusiikkia tunteva voi muuten löytää levyltä viittauksen niin ikään porvoolaisen Teleksin Markus Koskisen Walk-yhtyeen samaa teemaa käsittelevään biisiin. Tällaiset puoli-inside-intertekstuaalisuudet ovat minulle tyypillistä huumoria. Teksteissä on usein kolme tasoa: näkyvä pinta, allegoria tai muu tulkintatapa sekä jokin henkilökohtaisempi viittaus." Iltapäivä kesti viisi vuotta. "Kun Bola Bola ilmestyi, olin alle vuoden ikäisen lapsen tuore isä. Olin innoissani heti äänittämässä levylle jatkoa, vaikka aikaa alkoikin kulua enemmän perhepiirissä. Tein myös paljon keikkoja, perustin lasten nettiradion ja haalin erilaisia töitä. Kun lapsia tuli pari lisää ja onnistuneet työt ruokkivat toisiaan, sain todeta konkreettisesti, mitä ruuhkavuodet-termillä tarkoitetaan: moneen kuukauteen en ehtinyt avata studiokonetta tai jaksanut edes soitella kitaraa vapaa-ajalla." Talven 2014 Herää-singlen piti olla maistiainen uudelta levyltä. Levy siirtyikin kolmella vuodella kiireen sekä epävarmuuden vuoksi, ja sen jokainen biisi meni uusiksi. "Kävin läpi normaalit taiteilijan kriisit: epätoivon, riittämättömyyden tunteen ja koko tekemisen turhuuden. Kaikki mielestäni huonokin musiikki kuulosti paremmalta kuin mikään mitä olin itse saanut aikaiseksi. Joitain biisejä on kehitelty ja muokattu monta vuotta, toiset taas ovat kypsyneet pitkään vain alitajunnassa, ja sitten ne on ikään kuin kerralla tulostettu äänelliseen muotoon. Soitin, lauloin ja äänitin, mutta tällä kertaa en kuitenkaan miksannut levyä itse. Artlabin Ville Liukkonen sai antaa oman panoksensa levyn lopulliseen sointiin, ja hienon panoksen antoikin: hän sai miksatessaan Luovan iltapäivän kuulostamaan juuri siltä miltä halusinkin – monipuoliselta ja ilmavalta!"