Väitöskirjassa ”Istuntoja institutionaalisen katseen alla: lastensuojelun suulliset käsittelyt hallinto-oikeudessa” tarkastellaan hallinto-oikeudessa järjestettäviä lastensuojelun suullisia käsittelyitä, joita pidettiin huostaanoton alistuksissa ja valituksissa sekä valituksissa lapsen sijaishuoltoon sijoittamista tai muuttamista tai yhteydenpidon rajoittamista koskevissa asioissa aiemmin, vuonna 1983 annetun lastensuojelulain pohjalta. Suullisia käsittelyitä on järjestetty harvoin, mutta niiden määrä on vähitellen kasvanut. Vuonna 1998 järjestettiin 110 suullista käsittelyä, mutta vuonna 2007 jo 388. Aihe on myös yhteiskuntapoliittisesti ajankohtainen. Hallintotuomioistuin on vuodesta 2008 alkaen ensiasteen päätöksentekijä tahdonvastaisissa huostaanotoissa, mikä lisää sen roolia lastensuojeluasioiden päättäjänä.
Tarkastelun kohteena ovat sosiaalilautakunnan edustajien, vanhempien, lasten ja muiden tilanteeseen osallistuvien henkilöiden tavat tuoda esiin omaa asiantuntijuuttaan suullisissa käsittelyissä. Tutkimuksessa kysytään millaista tietoa eri henkilöt tuottavat suullisissa käsittelyissä ja miten he tätä tietoa perustelevat. Aineisto on kerätty kolmen eri hallinto-oikeuden suullisissa käsittelyissä (21) vuosina 1998-1999 ja 2002-2003 etnografian keinoin. Väitöskirja liittyy sosiaalityön alaan. Suullisia käsittelyitä tarkastellaan institutionaalisena vuorovaikutuksena, jossa oikeuden näyttämölle kokoontuvat henkilöt toimivat etukäteen tiedossa olevien rooliensa mukaisesti.
Suullisissa käsittelyissä tuotettava tieto perustuu vuorovaikutustilanteisiin, joissa eri osapuolten näkemykset kilpailevat oikean ja painavimman tiedon statuksesta. Tutkimuksessa paikannettiin erilaisia tiedon todentamisen tapoja ja tehtäviä kuitenkin niin, että varsinainen päätöksenteko lastensuojeluasiasta jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Tiedon todentamisessa on tärkeää osoittaa oman näkökulman vahvuudet ja vastapuolen esittämien seikkojen heikkoudet. Lastensuojeluviranomaiset ovat suullisessa käsittelyssä kertomassa miksi lapsen huostaanotto tulisi vahvistaa tai jatkaa tai miksi yhteydenpitoa tulisi rajoittaa. Vanhemmat puolestaan esittävät oman eriävän tulkintansa asiasta. Lastensuojeluviranomaiset kuvaavat tietoa todentaessaan menneisyyden ongelmia, vanhemmuuden puutteita, avohuollon tukitoimia ja lapsen tilannetta. Eri lähteistä hankittu tieto kuvataan loogisesti etenevänä tilannekuvauksena, jota tukevat asian kannalta olennaiset tietolähteet kuten asiakirjamerkinnät, mahdolliset asiantuntijalausunnot ja todistajat.
Vanhemmat kuvaavat tietoa todentaessaan nykyarkea, vanhemmuussuhteita, avohuollon tukitoimia ja tukiverkkoa. Vanhempien keinot todentaa tietoa perustuvat pääasiassa ei-kirjalliseen aineistoon. He kyseenlaistavat, syyttävät ja kritisoivat eri instituutioissa toimivia lastensuojeluviranomaisia ja vanhemmista tehtyjä tulkintoja. Tutkimus osoittaa, että sosiaalityön asiantuntijuutta suullisissa käsittelyissä on asioiden kokonaisvaltainen tulkinta ja arviointi. Lastensuojeluviranomaiset tulkitsevat ihmisten arkea ja antavat sille merkityksiä. Vanhempien asiantuntijuutta on esittää lastensuojeluviranomaisten tuottaman tiedon rinnalle erilainen kertomus ja osoittaa asioilla olevan useita puolia.
Suulliset käsittelyt ovat aikuisten kohtaamisen näyttämöitä, joihin lapset ja nuoret osallistuvat harvoin. Yleisin tapa tuottaa tietoa lapsista tapahtuu välittyneiden kertomusten kautta. Välittyneissä kertomuksissa aikuiset kertovat ja tulkitsevat lasta koskevaa tietoa toisilleen. Tässä tutkimuksessa suulliseen käsittelyyn otti osaa kolme murrosikäistä lasta. Heidän osallistumisen tavat vaihtelivat. He olivat niin puhujia, kuuntelijoita kuin vastaajiakin. Tutkimuksessa havaittiin lapsille olevan vaikeaa irrottautua instituutiolle ominaisesta ongelmasuuntautuneesta puhetavasta ja puhua muista kuin aikuisten kysymistä tai esiin nostamista asioista. Sekä välittyneillä että suorilla kertomuksilla on oikeudenkäynneissä oma paikkansa. Jatkossa olisikin tärkeää pohtia lasten ja nuorten osallistumisen ja mielipiteiden esittämisen mahdollisuuksia lastensuojeluprosessin eri vaiheissa. Tutkimuksen perusteella voi todeta lasten asiantuntijuuden näyttäytyvän aikuisten ehdoilla puhumisena. Aikuisilla on valtaa tulkita lapsen kertomaa eteenpäin ja esittää näkemyksensä lapsen edun mukaisesti tulkittuna. Se on keino suojella lasta, mutta saattaa jättää lapsen näkemykset myös sivuun tai kokonaan kertomatta.
