Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että suomalaisella koululla on myös pimeä puolensa. Juuri julkaistu UNICEFin tutkimus osoitti, että lasten ja nuorten kouluviihtyvyys on pohjalukemissa. Yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia mittaavissa ulottuvuuksissa tulokset ovat huonoja.

Ongelmiin on rohjettu nyt tarttua. Opetusministeriö on käynnistänyt hankkeita, joiden tavoitteena on koulumyönteisyyden vahvistaminen ja koulun kehittäminen lasten ja nuorten hyvinvointia edistäväksi yhteisöksi. Tämän vuoden alussa käynnistyi Jyväskylän yliopiston Tutkiva opettaja -verkostossa opetusministeriön rahoittama 'Ilon pedagogiikkaa etsimässä - koulu hyvinvointikeskuksena' -kehittämis- ja tutkimushanke, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa opettajankoulutuksen käyttöön yhdysluokkaopetuksen pedagogisista käytänteistä sekä oppilaiden kouluviihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä.

Kohti ilon pedagogiikkaa -julkaisu osallistuu keskusteluun suomalaisesta koulusta, erityisesti perusopetuksen kehittämisestä ja sen laadusta. Kouluverkoston voimakas karsinta uhkaa koulutuksen laatua ja tasa-arvon toteutumista erityisesti pienten oppilaiden kohdalla. Koulujen lopettaminen on viime vuosina herättänyt vastustusta; kansalaiset, erityisesti lasten vanhemmat, ovat lähteneet puolustamaan lähikoulujaan kylissä ja kaupungeissa. He ovat nähneet läheltä koulun merkityksen perheen lapsille, kylän asukkaille, kaupunginosan yhteisöllisyyden rakentumiselle ja ihmisten hyvinvoinnille.

Tarvitsemme laajaa kansalaiskeskustelua, johon osallistuvat poliittiset päätöksentekijät, hallinnon edustajat yli sektorirajojen sekä tieteen ja tutkimuksen piirissä toimivat, professori Eira Korpinen painottaa.