Näkökulmia kulttuurin tutkimukseen on Turun yliopiston kansatieteen oppianeen piirissä harjoitetun suomalaisen kansatieteen esittely.

Lukija saa hyvän kuvan paitsi turkulaisen kansatieteen, myös koko oppialan kehityksestä runsaan sadan vuoden aikana. Kehän on kiertymässä umpeen kun 1800-luvun loppukymmenillä alkanut, mutta sittemmin maamme itärajan sulkeuduttua tyrehtynyt suomensukuisten kansojen tutkimus on jälleen virinnyt. Kysymyksenasettelut ovat nykyisin kuitenkin aivan toiset. Väliin on mahtunut vahva talonpoikaiskulttuurin tutkimuksen vaihe, jota seurasi kansatieteen siirtyminen kaupunki- ja työväenkulttuurin tutkimuksen pariin. Murrokset ovat olleet voimakkaita.

Sellaisten perinteisten tutkimusalojen kuin rakennusten, häätapojen tai nimipäiväperinteen rinnalle ovat nousseet sekä ympäristökysymykset että kultturin voimakas muuttuminen urbaanistumisen ja kansainvälistymisen seurauksena.

Kuinka lappilainen pronhoitaja kokee nykyisen maailmanmenon? Kuinka Saksaan avioituneet suomalaisnaiset integroituvat keskieurooppalaiseen kulttuuriin? Millaisia ovat symvoliset rajat kahden etnisen ryhmän kahdatessa? Kirja antaa vastauksen näihin ja moniin muihin kysymyksiin auttaen ymmärtämään kulttuurimme ominaisluonnetta sekä historiallisesta näkökulmasta että tämän päivän tarpeista.