Väitöskirjassa selvitettiin, millaisia käytöksen ja tunne-elämän ongelmiin liittyviä kehityspolkuja varhaislapsuudesta nuoruusikään suomalaisilla normaaliväestöön kuuluvilla lapsilla voidaan havaita. Tulokset osoittivat, että suurin osa lapsista kuului ryhmään, jossa tunne-elämän oireet olivat keskitasoa, mutta lisääntyivät kohti nuoruusikää. Noin 10 %:lla lapsista oli paljon tunne-elämän oireita varhaislapsuudesta lähtien ja oireet pysyivät korkealla tasolla nuoruusikään asti. Näillä lapsilla oli myös merkittävästi huonompi sosiaalinen kompetenssi (sosiaaliset ja akateemiset taidot sekä sopeutumiskäyttäytyminen) keskilapsuudessa ja nuoruusiässä muihin lapsiin verrattuna.