Huoli huumeita käyttävän tyttären elämästä ja elossa olosta on joka päivä tuskallisesti läsnä. Tyttärelle kirjoittaminen onkin kuin puhuisi tyhjälle seinälle, sillä huumeriippuvaista ihmistä on vaikea tavoittaa, vaikka miten yrittää. Vastaukset antavat odottaa ja huonoja uutisia riittää, mutta vaikeassa tilanteessa on myös toivonpilkahduksia. Kirjeenvaihdon lomassa äiti kirjoittaa omista tuntemuksistaan, keskustelee itsensä kanssa. Mitä rakkaus kestääkään, mutta miten äiti pystyy yhä luottamaan, toipumaan, unohtamaan?

Anita Korhonen kertoi tyttärensä huumeriippuvuudesta vuonna 2004 ilmestyneessä teoksessaan Kirjeitä Tiinalle. Erään äidin huumeraportti. Uudessa dramaattisessa teoksessaan Korhonen jatkaa Tiinan tarinaa ja kertoo, mitä tyttärelle kuuluu tänään. Takana on pitkä tie huolen täyttämiä vuosia, mutta selviytyminen antaa toivoa siitä, miten paluu hyvään tavalliseen arkeen on sittenkin mahdollista.