Aino Kontula tuli tunnetuksi keväällä 2006 esikoiskirjastaan Rexi on homo – Opettajan päiväkirja, joka oli omaelämäkerrallinen dokumenttiromaani raisiolaisen yläasteen villistä menosta yhden lukuvuoden ajalta.

Kontulan uuden kirjan näkökulma on tällä kertaa aivan toinen: nyt samaa peruskoulusirkusta tarkasteleekin seitsemännelle luokalle saapuva murrosikäinen poika:

Minä, Niko Nyyssönen, olen 12 vuotta ja 315 päivää, 145 senttiä ja 40 kiloa (ja sen pituus on vaivaiset 3 senttiä). Minut on tehty isän ja äidin rakkauden lopuista, ja ehkä juuri siksi minä olen näin lyhyt.

Kirjan päähenkilöä Niko Nyyssöstä ei koettele pelkästään yläaste, jonka hän kuvittelee nuorta lihaa himoitsevaksi Tyrannosaurukseksi. Myös rikkinäinen koti, alkoholisoituva yksinhuoltajaäiti ja yhä huonommille teille ajautuva isoveli tekevät arjesta vaikean. Siitä huolimatta Nikoa askarruttavat myös tavallisen murrosikäisen pojan haasteet:

Silja Saarinen työnsi aamulla paperilapun kouraani. Pelästyin todella; yleensä niitä liimataan selkääni. Luin lapun vasta kotoa: ”Kello 17.00 muuntajan takana. Täsmällisyys on hyve. Klunk. Klunk.” Pelästyin vielä enemmän: Olenko minä saanut muijakaverin?