Petri Komulainen ja Jan Lehtola ovat etsineet ja esittäneet yli 20 vuotta alkuperäisiä teoksia käyrätorvelle ja uruille. Duoteosten historia ulottuu varhaiseen romantiikkaan, kun lied kehittyi omaksi taidemuodokseen ja kosketinsoittimilla alettiin esittämään soolo- ja continuoteosten rinnalla sävellyksiä, joissa molemmilla soittimilla oli oma, itsenäinen ja solistinen rooli. Felix Mendelssohnin (1809–1847) tunnetut Lieder ohne Worte -pianosävellykset viitoittivat tietä sanattomien tunnelmakappaleiden maailmaan. Niiden tarkoitus oli ennen kaikkea toimia herkkien tunnelmien luojina soittimellisten ilmaisukeinojen avulla. Samanlaisia teoksia myöhemmin sävelsi myös Edward Grieg (1843–1907) otsikolla Lyrische Stücke ja lukemattomat muut aikakauden säveltäjät. Valistuksen ajalle oli tyypillistä, että tunnetiloja ei enää tarvinnut määritellä sanallisesti vaan niihin saatettiin eläytyä ekspressiivisesti korostuneiden harmonioiden ja melodioiden yksityiskohtien kautta. Nicolai Aladov (1890–1972): Sinfonia pastoral. Edoard August Tod: (1839–1872) Andante religioso2 op. 10. Georg Hoeberg: (1872–1950) Andante. August Körling: (1842–1919) Pastorale. Arturo Kapp: (1878–1952) Andante religioso. Hugo Alfvén: (1872–1960) Notturno cantabile op. 5. Lars-Erik Larssen: (1908–1986) Lento cantabile op. 45/5. Reinhold Gliere: (1875–1956) Intermezzo op. 35/11 (arr. Lehtola), Nocturne op. 35/10 (arr. Lehtola). Oskar Merikanto: (1868–1924) Romanssi (arr. Ossian Fohrström). Sergei Rahmaninov: (1873–1943) Vocalise op. 34/14 (arr. L. William Kuyper). Camille Saint-Saëns: (1835–1921) Romanze op. 36 (arr. Lehtola).