Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pelkojen ja ahdistuneisuuden esiintymistä ohitusleikkauspotilailla hoidon eri vaiheissa. Lisäksi tutkittiin onko perheen ja muiden läheisten ihmisten muodostamalla sosiaalisella tukiverkostolla ja sairaalassa hoitohenkilökunnan antamalla sosiaalisella tuella vaikutusta potilaiden pelkoihin ja ahdistuneisuuteen. Erityisesti haluttiin tietoja voimakkaan pelon ja ahdistuneisuuden esiintymisestä ohitusleikkauspotilailla ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin Tampereen yliopistollisen sairaalan ohitusleikkauspotilailta (240 potilasta) kyselylomakkeiden avulla kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäisen kerran potilaat vastasivat lomakkeisiin odottaessaan leikkaukseen pääsyä kotona, toisen kerran sairaalassa leikkausta edeltävänä iltana ja kolmannen kerran samat potilaat vastasivat postikyselyyn kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta.
Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja tulokseksi saatiin seuraavanlaista uutta tietoa. Puolet kotona ohitusleikkausta odottavista potilaista oli hyvin peloissaan ja ahdistuneita. Odottamivaiheessa naisten pelot olivat miehiä voimakkaampia. Kun potilaat saapuivat sairaalaan ja heitä valmisteltiin ohitusleikkaukseen, he rauhoittuivat, sillä sairaalassa keskimäärin vain neljännes potilaista oli pelokkaita ja ahdistuneita. Kolmen kuukauden kuluttua pelokkuus ja ahdistuneisuus oli edelleen vähentynyt enemmistöllä. Pelon ja ahdistuksen keskiarvot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä osa potilaista alkoi erityisesti pelätä sairaalassa ja pienellä osalla pelokkuus lisääntyi kuntoutumisvaiheessa.
Jonossa leikkausta odottavat hyvin pelokkaat potilaat toivoivan hoitohenkilökunnalta paljon tietoa. Hyvin ahdistuneet potilaat kokivat jonottamisaikana saavansa vähemmän tukea tukiverkostoltaan kuin muut. Eniten potilaat saivat tukea puolisolta ja muilta perheenjäseniltä. Sairaalassa ennen leikkausta hyvin pelokkaat ja ahdistuneet potilaat arvioivat saaneensa hoitohenkilökunnalta niukasti emotionaalista tukea. Emotionaalisella tuella tarkoitettiin tutkimuksessa että hoitajat kuuntelevat potilasta, keskustelevat tunteista ja osoittavat arvostusta potilaalle.
Tulosten perusteella voidaan kehittää ohitusleikkauspotilaiden hoitoa. Näyttää ilmeiseltä, että leikkauksen odottamisvaihe on potilaille vaikea, ja juuri tähän vaiheesen tulisi kehittää uusia potilaan ja perheen tukemisen muotoja. Pelokkaat ja ahdistuneet potilaat tarvitsevat myös tavallista enemmän tietoa ja tukea hoitohenkilökunnalta.
