Osuuskunta Käyttökuva oli juuri haudannut vuonna 1976 Mämmilän albumisuunnitelman, kun Me-lehti halusi sen sarjakuvakseen. Mämmilä elvytettiin lehtisarjaksi. Seitsemän vuotta myöhemmin Mämmilää oltiin jälleen hautaamassa, kun Helsingin Sanomien Kuukausiliite halusi sen sivuilleen. Onnellisia sattumia molemmat. Siirtyminen lehdestä toiseen ei ollut pulmatonta lehdille, lukijoille eikä piirtäjälle. Itse asiassa Mämmilä ei lyönyt Me-lehdessä enää leiville. Alussa sarjan sivu valmistui noin 27 tunnissa. Oletin työajan lyhenevän kokemuksen myötä, mutta kävikin päinvastoin eikä täysi työviikkokaan tahtonut riittää. Mämmilästä oli tullut osuuskunnan käenpoika, joka söi muiden eväitä. Me-lehti taisi Mämmilän myötä menettää muutaman vanhan lukijansa. Mutta niin menetti Mämmiläkin - ellei kaikki. Me-lehteä luettiin peräkorpia myöten kaikkialla Suomessa paitsi pääkaupunkiseudulla, joka taas oli Kuukausiliitteen merkittävintä levikkialuetta. Calle Henning, Mämmilän löytäjä Helsingin Sanomissa, sai toisenkin kerran puhua sarjan puolesta nimeä myöten (se haluttiin muotoon Suomalaiset) ennen kuin oltiin valmiita ottamaan moinen junttisarja uuteen upeaan Kuukausiliitteeseen huippumainosten kyytipojaksi. Oudolta se itsestänikin tuntui, mutta innostavalta: tilaa isoille kuville ja kokeiluille, tuplasti uutta lukijakuntaa ja kunnon korvaus. Silti vanhan lukijakunnan menetys harmitti ja suretti. Kuukausiliitteelle olisi riittänyt yksi Mämmilä-sivu lehteä kohti, mutta me halusimme kaksi. Tähtäsimme pitkiin juonikaariin ja kahden vuoden välein valmistuviin kokooma-albumeihin. Hankaluuksiakin oli: kaksi isoa sarjakuvasivua eivät lehteen oikein istuneet eivätkä Mämmilä-ideatkaan aina kahdelle sivulle. Vuonna 1985, Kuukausiliitteen alkaessa ilmestyä kaksi kertaa kuukaudessa, Mämmilä muuttuikin yksisivuiseksi. Muutamat tämän kirjan sarjakuvista on julkaistu alun perin Me-lehdessä. Muut sivut - yhtä aiemmin vain Mämmilän Pois tieltä -albumissa julkaistua aukeamaa lukuun ottamatta - ovat ilmestyneet Kuukausiliitteessä vuosina 1983-1988. Sarjakuvat ovat kirjassa samassa järjestyksessä kuin Osuuskunta Käyttökuvan kustantamissa albumeissa. Uskon, että etenkin Mämmilän pitkät juonikaaret toimivat kirjoissa paremmin kuin aikoinaan lehdessä.