Nykypäivänä on vaikea noudattaa vanhaa sokraattista ohjetta ”tunne itsesi” ottamatta huomioon joukkoviestintää. Myös Suomessa suuri osa valveillaoloajasta vietetään median ääressä; vuonna 2004 iältään 12-69 vuotiaat suomalaiset käyttivät siihen keskimäärin peräti 9 tuntia ja 20 minuuttia. Vaikka osa korkeasta luvusta selittyy eri välineiden yhtäaikaisella käytöllä, yhtä kaikki kyse on hyvin intensiivisestä osasta arkielämäämme. Väitöskirjassa kehitellään kriittistä, itseymmärrystä avartavaa mediatutkimusta palvelevia teoreettisia työkaluja. Pohdinnan kohteena ovat yhteiskunnallinen herruus ja alistuminen, konformismi - myös akateeminen - ja kritiikin kyky. Läpikäyvän teeman muodostaa kysymys subjektien muodostumisesta ja inhimillisten toimintakykyjen organisoinnista erilaisissa yhteiskunnallisissa käytännöissä ja yhteiskunnallistumisen muodoissa. Väitöskirjassa myös osoitetaan, että kyse on yhteiskuntateorian ja -filosofian klassisista kysymyksistä, vaikka nykypäivän yhteiskuntatieteilijät eivät asiaa hyvin tuntisikaan. Tarkemman tutkimuksen kohteena ovat niin julkisuus ja siinä tapahtuva mielipiteidemme ja käsitystemme organisointi, arkiset ja teoreettisesti työstetyt ihanteet, herruutta ylläpitävät ideologiset käytännöt ja niiden kritiikki, tavaraestetiikan kritiikki ja sen keskeinen peruskäsite käyttöarvolupaus, kuin myös ’omina’ pitämiämme ajatuksia tuottavat diskurssit ja hegemoniakoneistot. Väitöskirja koostuu seitsemästä kansainväliseen keskusteluun osallistuvasta englannin- ja saksankielisestä artikkelista.