Iisalmi ei ole koskaan ollut kreivi- eikä ruhtinaskunta, mutta mahtava suurpitäjä käsitti aikanaan koko Ylä-Savon, seitsemän nykyistä kuntaa, lähes puolet Kuopion läänistä. Tämän suuren alueen hengellisenä, taloudellisena ja hallinnollisena johtajana oli Iisalmen kirkkoherra. Iisalmi oli 1700-luvulla Suomen itäisen hiippakunnan ja sittemmin vuonna 1850 perustetun Suomen pohjoisen hiippakunnan hyvätuloisin ja vaurain pitäjä. Lönnrot selittikin Iisalmen kirkkoherran ”elävän kuin kreivi” – samoihin aikoihin sanottiin Iisalmen rovastin elävän ”kuin ruhtinas”. Iisalmen pappilan kulttuurista kerrottiin ihaillen Pariisissa ilmestyneessä teoksessakin.

Iisalmen ruhtinaskunta on mahtava selvitys modernin tulosta maaseudulle, sukuverkostojen merkityksestä, sivistyssukujen vaiheista niin Pohjois-Savossa, Turun akatemiassa, Helsingin yliopistossa kuin Euroopan keskuksissakin. Kirjassa vilahtelevat kulttuurimme tärkeät vaikuttajat Laguksista Brofeldteihin, Collaneista ja Frosteruksista Kraftmaneihin. Teoksessa kuvataan elinkeinojen muuttumista, Suomen maaseudun ja akateemisten piirien elämää, suuria mullistuksia niin kulttuurissa kuin yhteiskunnassakin ja henkisen elämän ilmiöitä valistuksesta teosofiaan.
Säätyläistön toiminta ”modernisuuden” tai ”eurooppalaisuuden” välittäjänä oli olennainen. Iisalmi, siellä asuneet ihmiset ja heidän verkostonsa tarjoavat esimerkin siitä, miten suuret kansalliset ilmiöt, kuten väestönkasvu ja maaltamuutto, ja toisaalta laajemmatkin kehityskulut, erillisen Suomen muodostaminen Napoleonin sotien aikana, Venäjän vallankumous ja sodat, ulottavat vaikutuksensa kauas sisämaahan. Käsitteet moderni ja modernin projekti liittävät teoksen laajaan eurooppalaiseen keskusteluun modernista ja modernismista, nimenomaan siitä individualisoitumisesta, jota pidetään uudenlaisen ihmisen tunnusmerkkinä.Iisalmen ruhtinaskunta on nyt saanut Matti Klingeltä muistokseen todellisen tietokirjallisuuden kruununjalokiven. Seppo Kononen, Savon Sanomat 31.8.2006"Klingen teos on osoitus harvinaisesta 'monioppineisuudesta'. Siinä liikutaan, niin kuin edellä jo on viitattu, asiantuntevasti asutuspolitiikasta pappilan verho-osastoihin, musiikista teosofiaan, runoudesta terveyden merkitykseen. Lukija ei pitkästy, niin elävä on Klingen esitystapa." (Pekka Harttila, Satakunnan Kansa 3.10.)