Tutkimus käsittelee renessanssihumanistien tyylipolemiikkia ja sen ilmenemistä Saksassa vuosina 1515-1517 kirjoitetussa latinankielisessä teoksessa Epistolae obscurorum virorum (Hämäräin miesten kirjeet).
Humanistit kritisoivat kiivaasti aiempia opillisia traditioita, skolastiikkaa ja vanhentuneiksi mieltämiään kieli- ja tyylikäsityksiä. Polemiikin ytimessä oli kieli: humanistit vaativat keskiaikaisen hämäryyden ja barbarian tilalle klassisten tyyli-ihanteiden mukaista selkeyttä, oikeakielisyyttä ja sujuvuutta. Käsiteltävä sepitteellinen kirjekokoelma toteuttaa käytännössä humanistien tuomitsemaa huonon tyylin ja maun eri muodoissaan, toimien näin satiirisena ja parodisena esimerkkinä skolastisen koulutuksen vaaroista ja haittavaikutuksista.