Hanna-Mari Kivistö tarkastelee väitöstutkimuksessaan, kuinka turvapaikkaoikeudesta käydään kiistaa toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimus keskittyy erityisesti Saksan liittotasavallan alkuajan poliittiseen kontekstiin ja vuoden 1949 perustuslakiin kirjatun ainutlaatuisen turvapaikka-artiklan ja -oikeuden poliittisen syntyhistorian analyysiin. Käsitteellisiä kiistoja ja muutoksia tarkasteleva tutkimus analysoi turvapaikkadebatteja kolmella erilaisella parlamentaarisella areenalla: liittotasavallan perustuslain kirjoittaneen parlamentaarisen neuvoston keskusteluissa, YK:n ihmisoikeuksien julistuksen (1948) turvapaikka-artiklan laatimisen diplomaattisissa aikalaisneuvotteluissa ja Saksan 90-luvun liittopäivien parlamenttidebateissa. Parlamentaarinen neuvosto muotoili turvapaikan yksilön oikeudeksi, mutta ihmisoikeusjulistuksessa turvapaikka julistettiin valtion oikeudeksi. 90-luvulla liittopäivillä perustuslain turvapaikkaoikeudesta tuli poleemisen debatin, kyseenalaistuksen ja muutoksen kohde ja oikeutta lopulta rajattiin. Tutkimus avaa oikeuksiin liittyvää poliittisuutta ja osoittaa debattien luennan kautta millaisia legitimaatioita, puolustuksia ja vastustuksia turvapaikkaoikeuteen liittyy toisen maailmansodan jälkeen. Lisäksi tutkimus tuo esiin sen, kuinka monet nykykontekstille ongelmalliset kysymykset - esimerkiksi valtioiden mahdollinen vastuu turvapaikanhakijoita kohtaan - eivät suinkaan ole kiistanalaisuudessaan uusia.