Raporttia varten tarkoituksena oli selvittää kehittämistyön tarpeita sosiaali- ja terveysalan tiimi- ja verkostotyön johtamisessa taloudellisesti muuttuneissa olosuhteissa. Toimintaympäristönä olivat Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kirkkonummen kunnat sekä yksityiset järjestöt palvelujen tuottajina. Selvityksen aineistonkeruu toteutettiin osana Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksikön opetusta. Aineistoa kerättiin 29 eri työyhteisöstä. Selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysalan arjessa näkyvimmin säästämisen muodot kohdistuivat henkilöstöön niin määrällisesti kuin laadullisesti. Vaikka sosiaali- ja terveysalalla verkostotyötä pidetään itsestään selvyytenä, työmuotona se ei kuitenkaan ole helposti tunnistettu eikä verkostomainen ajattelutapa ole välttämättä vakiintunut. Verkostotyöllä haetaan asiantuntijuutta, edistetään henkilökunnan työssä jaksamista sekä tietojen vaihtoa ja työn tehokkuutta. Yhtenä tuloksena todettiin, että jokaiselle kunnalle, työyhteisölle, tiimille ja verkostolle on muotoutunut omat työskentelytapansa. Tämä luo uudenlaisia haasteita osaamiselle siirryttäessä työpaikalta toiselle. Esimiestä ei voida pitää verkostotyön johtajana, mutta sen toteutumiseksi hänen roolinsa on ratkaiseva. Tärkeä tulos oli myös se, että verkostoa ei voi olla ilman asiakasta. Osaltaan siis asiakaskunta muokkaa tiimi- ja verkostotyön muotoa