Syksyllä 2009 joukko eläinaktivisteja päätti tutustua suomalaiseen ruuantuotantoon. Maa- ja metsätalousministeriö oli juuri rahoittanut sianlihansyönnin edistämiskampanjaa neljännesmiljoonalla eurolla. Aktivistit tallensivat lukemattomia tunteja kuvamateriaalia todellisuudesta, jossa tuhannet tuntevat olennot syntyvät, kasvavat ja kuolevat ihmisten nautintojen tähden. Vaikka Saila Kivelä ja Karry Hedberg tiesivät Suomen eläinsuojelulain takaavan satakiloiselle sialle tilaa 0,65 neliömetriä, oli sikaloissa odottanut todellisuus siinä määrin järkyttävä, että he, ongelmienkin uhalla, halusivat puhua kokemuksesta avoimesti.

Joulukuussa 2009 Ylen A-Studio julkaisi aktivistien ottamia kuvia ja videoita. Kuvat herättivät lukemattomissa ihmisissä, poliitikoista ja toimittajista tavallisiin kansalaisiin, suunnattoman voimakkaita tunteita ja halun muuttaa asioita. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutki kuvatut tilat ja poliisille tehtiin tutkintapyyntöjä. Pian Kivelä ja Hedberg kutsuttiin kuulusteluihin ja puolentoista vuoden päästä kaksikolle toimitettiin paksu nivaska paperia. Rikossyytteet, tapauksen ainoat, tulivat kuvauksista avoimesti puhuneille aktivisteille ja Oikeutta Eläimille -tukiyhdistyksen hallituksen jäsenille.