Miltä tuntuu asua maassa, jossa tuntee itsensä kielellisesti viisivuotiaaksi ja kulttuurillisesti oudoksi? Entä kuinka paljon voi muuttua ja pysyä silti omana itsenään?

Elämä Kyproksella ei ole pelkkää hiekkarantoja ja loputonta auringonpaistetta, vaan se on vaatinut paljon uuden opettelemista. Voiko hanavettä juoda, miksi kaupat menevät kiinni keskiviikkoisin kahdelta tai miksi kyproslaiset ovat aina myöhässä? Kyproksen ja Turkin raja keskellä pääkaupunkia on edelleen kipeä haava.

Kirjassa tarkastellaan niin perhe-elämää kuin kielen ja koulumaailman omaksumista, mutta myös ulkosuomalaisen identiteetin rakentumista serkkutalouden ja halloumin luvatussa maassa. Tarinat kuljettavat lukijan myös vieraammille poluille: käydään polkujuoksemassa 1000 metrin korkeudessa Olympos-vuorella, vieraillaan neoliittisilla raunioilla Larnakassa ja Pafoksessa sekä etsitään paikallista viiniä Limassolin viinialueelta. Matkan varrella kerrotaan kulttuurisista yhteentörmäyksistä, niistä happamistakin.