Estetiikka on vuosisatoja ohjannut ja myötäillyt elämäämme muuttuvassa maailmassa. Miten sille itselleen on käynyt? Aarne Kinnunen lähtee tutuista käsitteistä, kauniista ja rumasta. Se miten ihmiset todella ovat maailmaa esteettisesti arvioineet, pakottaa muuttamaan tieteenalan kurssia. Taiteellinen arvo on oma asiansa ja taidefilosofia yksi estetiikan osioista. Esteettinen käyttäytyminen on muotoutunut osaksi luonnollisen kielen epäsäännöllistä sektoria, ja noudattelee sen mukana sosiaalisen elämän oikkuja muodissa, taiteissa, esineistöissä. Arvostelu on näkö- ja kuulohavaintoja, joihin myös kieli perustuu, ja tätä kautta lujittuu yhteys kieleen. Äidinkielen taitoinen osaa estetiikan, ja nauttii sen säännöttömyyksistä. Onko säännöttömyys jopa mielivaltaista, kun arvostellaan mitä erilaisempia objekteja kynsien muotoilusta musiikkitalon suunnitteluun? Fiktiivisestä kauneudesta vihdoin näemme, ettei näin ole asianlaita. Selkeistä tapauksista johdutaan kielenkäytön, taiteen, esineistön ja luonnon ongelmien viimeisiin vivahteisiin. Rumuuden taju, tuntematon alue, avaa käsitteet entisestä poikkeavasti.
Esteettiset kokemukset vaihtelevat syvästä järkytyksestä taivaan iloon, ja ne ulottuvat tuolle puolen havainnon; fiktioihin, utopioihin, absoluuttiin ja Uuteen Jerusalemiin.