Suomi liittyi EU:n jäseneksi vuonna 1995 keskellä eurooppalaisen ja globaalin järjestelmän murrosvaihetta. Päätös hakea EU-jäsenyyttä jouduttiin tekemään ajanjaksolla, jossa mahdollisuuksien ikkuna oli auki, ja Euroopalle oli tarjolla monia erilaisia tulevaisuuksia. Suomen liittyessä EU:n jäseneksi vuonna 1995 unioni oli jo käynyt läpi pitkän kehityskaaren 1950-luvulta 1990-luvulle: alkujaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) oli 1990-luvulle tultaessa laajentunut sekä maantieteellisesti että poliittisesti ja taloudellisesti lähes koko Länsi-Euroopan ja läntisen Keski-Euroopan alueelle.

Myös Suomen jäsenyysaikana EU on muuttunut merkittävästi. Yksi suurimmista muutoksista on ollut Lissabonin sopimus, joka toimii nykyisen EU:n perussopimuksena. Sopimuksen alkuperäinen tavoite askeleena kohti perustuslakia ja EU:n asemaa valtiollisena toimijana ei toteutunut, mutta eurooppalainen yhteistyö on laajentunut talouden ja ylikansallisen politiikan piireistä laajemmalle yhteiskuntaan.

Teoksen artikkeleissa suomalaiset EU- ja Eurooppa-tutkijat tarkastelevat EU:n kehitystä omien painopistealueidensa kautta. Ajallinen jänne ulottuu 80-luvun murroksesta 2020-luvun alkuun. Teoksen tavoitteena on auttaa asettamaan Suomen EU-jäsenyyteen liittyviä ilmiöitä, ratkaisuja ja kehityskulkuja osaksi laajempaa integraatiohistorian kaarta ja kontekstia. Kirja on tehty Schuman-seuran ja Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen yhteistyönä.
Toimittanut Kimmo Elo.