Tutkija on tutkinut usean vuoden ajan tietoverkko-opetusta oppilaillaan. Tutkimuksessa on analysoitu noin 600 opiskelijan oppimista. Tutkimuksessa on käytetty tutkimusmenetelmänä Reflection-in-Action-menetelmää. Menetelmässä tutkija tarkastelee itse suunnittelemiensa opetussivujen vaikutusta oppimiseen ja tulosten perusteella muuttaa sivujaan analyysien perusteella.

Tutkimuksessa hyväksi kehittämisperusteeksi nousi opiskelijoiden epistemolooginen oppimistyyli. Oppimistyylissä on kolme perusluokkaa: 1. empiiriset oppijat (, jotka oppivat havaintojensa sekä kokemustensa avulla) 2. rationaaliset oppijat (, jotka oppivat järkeilyn ja loogisen päättelyn avulla) sekä 3. metafooriset oppijat (, joiden oppiminen perustuu symboolisiin ja vertauskuvainnollisiin kokemuksiin ja jotka oppivat näkemyksen perusteella). Luonnollisesti on oppijoita, joiden oppimistyylissä ei mikään näistä oppimistyyleistä ole hallitseva.

Hyväksi oppimisen pohjaksi tutkimuksessa havaittiin tekemällä oppimisen metodi. Opettaja opettaa asian perusteet (orientaatio-perusta) ja antaa riittävän väljästi toteutettavan oppimistehtävän. Opiskelijat etsivät tietoverkon avulla vastauksia tehtävään. Tärkeintä on, että jokainen oppija voi oppia omalla tavallaan. Tutkimuksessa nousi myös esille se, että oppimisympäristöä suunniteltaessa tärkeämpää on lähteä opiskelijoiden oppimistyylistä kuin opiskeltavan aiheen luonteesta. Vaikka esimerkiksi matematiikka on varsin rationaalinen/deduktiivinen aine, niin empiirisvaltaiselle opiskelijaryhmälle sitä kannattaa opettaa enemmän havainnoinnin kuin teorioiden ja järkeilyn kautta.

Tietokone auttaa oikein suunniteltuna joustavuuden laajentamisessa. Kuitenkin tietokone on vain väline muiden joukossa. Kursseja ei kannata suunnitella tekniikasta lähtien, vaan tärkeämpää on pedagoogisesta prosessista lähteminen. Ei kannata suunnitella kerralla uutta järjestelmää, vaan mieluummin vaihe vaiheelta siirtyä käyttämään tietokonetta opettamisen apuna.