Viisikymppinen Sari on tuttu näky Helsingin päärautatieasemalla. Yli kymmenen vuoden ajan hänet on voinut nähdä työntämässä kesät ja talvet omaisuuttaan kärryssään ja paikkaamassa ilmastointiteipillä kenkiään ja silmälasejaan. Sari kuljettaa mukanaan satojen elokuvien kokoelmaansa, ja hän rahaa saadessaan yöpyy hotelleissa. Arkensa perheetön ja työtön nainen jakaa muiden juna-asemalla asuvien ja satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Asemalle on muodostunut varjoyhteiskunta, joka jää usein tavalliselta työmatkalaiselta näkemättä.

Kirjassa kuullaan Sarin ja hänen yhteisönsä kautta, miten Suomessa voi tippua kaikkien turvaverkkojen läpi ja menettää uskonsa yhteiskuntaan. Mistä ihmisarvo ja koti rakentuvat?

Jos Sari saisi itse päättää, Quentin Tarantino saisi ohjata hänestä elokuvan. Se sisältäisi hänen mukaansa seikkailuja, väkivaltaa ja suuria tunteita – mystisiä aineksia unohtamatta.