Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa perustettiin yli 100000 asutustilaa maanhankintalain perusteella. Asutus levittäytyi etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa metsäisille seuduille.

Metsä työllisti ja sieltä saatiin rakennus- ja kotitarvepuut. Metsätulot olivat sysäys maatalouden modernisoitumiselle. Tuotanto tehostui ja Suomen maatalous ajautui ylituotantoon. Osa asutustilallisistakin joutui lopettamaan maataloustuotannon, mutta osa tiloista jatkaa yhä. Tutkimuksessa tarkastellaan asutustilallisten identiteettejä ja toimijuutta. Elämänkertomusten avulla pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan, miksi toiset asutustilat selvisivät yhteiskunnan muutoksissa ja toiset eivät. Miten asutustilalliset asennoituivat toimintaympäristön muutoksiin? Miten he arvioivat tulevaisuuden mahdollisuuksiaan? Mitä metsä on heille, korpeen rakentaneille, merkinnyt?