Petsamo Jäämeren rannalla oli 1920-luvulla trendikäs matkailukohde, sinne Suomussalmen kirjailija Ilmari Kiantokin, joka juuri oli kihlautunut viipurilaisen Elsa Marian kanssa, suuntasi Turjanlinnastaan elokuussa 1929. Suomi eli tuolloin vielä tuoretta itsenäisyyttään, valtio rakennutti turistihotelleja lukuisiin pohjoisiin kohteisiin ja hyvä maantie Petsamoon oli juuri valmistumassa. Kieltolaki oli Suomessa vielä voimassa ja alkoholin tarjonta Norjan puolella tuntui siksi mainitsemisen arvoiselta. Varsinainen turistiopas tämä matkapäiväkirja ei ole: Kianto myöntääkin, että hänelle olivat tapaamansa ihmiset paljon tärkeämmät kuin varsinaiset turistikohteet, ja heitä hän kuvailee antaumuksella. Suuren huomion saa koskivenematka Kajaanista Vaalan kautta Ouluun. Vesireitin kaikki kosket tulee kirjassa koettua ja lueteltua, ja käy ilmi että reitillä jo tuolloin matkasi paljon ulkomaalaisia. Ouluun jäi morsian ja reitti jatkui junalla Rovaniemelle ja sieltä postiautolla Ivalon kautta kohti Petsamoa. Vene-, auto- ja moottori-pyöräkyytejäkin sitten tarvittiin. Tuolloin kirjailijamaineensa jo vakiinnuttaneen Kiannon kerronta on lennokasta ja riemastuttavaakin. Eri kieliäkin latinasta alkaen vilautellaan tilanteen mukaan. Kertomus jäi käsikirjoituksena lojumaan Suomalaisen Kirjallisuuden Arkistoon lähes 85 vuodeksi, josta sen kirjoitti puhtaaksi ja toimitti julkaistavaksi Raija-Liisa Kianto. Kuvia ja piirroksia oli tekijä käsikirjoitukseen liittänyt 67 kpl, mutta niistä löytyi vain muutama. Petsamo ja Suomi-neidon koko itäinen käsivarsi menetettiin rauhanehdoissa v.1944, jolloin alue liitettiin Neuvostoliittoon.