Suomesta suomalaiselle on Etelä-Iranissa syntyneen ja Suomessa pitkään asuneen Kiamars Baghbanin uusin runokokoelma, joka elää ja soljuu omaäänisesti kahden kulttuurin välillä sekoittaen elementtejä molemmista ja avaten kantasuomalaiselle lukijalle harvoin koetun, rikkaan ja värikylläisen näkökulman. Suurta persiankielistä runoilijaa Omar Khaijamia suomen kielelle kääntänyt Baghbani on viehättynyt ikiaikaisiin tarustoihin ja käyttää niiden kaunista sanastoa ja rytmiikkaakin sujuvasti kotimaisen arkipoetiikkamme rinnalla. Lopputuloksena on ajankohtaista maahanmuuttajarunoutta – vai joko voisimme sanoa vain modernia suomalaista runoutta?

Kiamars Baghbanin laaja kirjallinen toiminta kattaa runokokoelmia, suomalaisten kansantarujen sekä Kalevalan käännöksiä persian kielelle, näytelmäkäsikirjoituksia, novelleja, tietokirjan toimittamista jne.

Ahkera kielten ja kulttuurin monitoimimies kokee selvästi koko sielullaan elämäntehtäväkseen kahden oman kulttuurinsa – Iranin ja Suomen – välisen vaihdon ja ymmärryksen lisäämisen sekä uusien siltojen rakentamisen. Kuten hän itse sen vilpittömimmin teoksensa loppusanoissa ilmaisee:

”Teen olemassaoloni sillaksi
jossa sanat kulkevat puolelta toiselle
ja vien viestejä ihmiseltä ihmiselle
kunnes he ymmärtävät toisiaan
vuorovaikutuksen myötä istuttavat
ystävyyden pensaita rauhan hedelmiä varten
sillä viha on tiedottomuutta tai
tiedottomuuden seuraus.

Maahanmuuttajakirjailija
on kasvi joka on nostettu maasta juurineen
päivineen
siirretty tutusta savesta uuteen maljaan
hänen runonsa ja tekstinsä tuoksuvat ikävältä,
teokset ovat maanpaossa pitkään, kunnes
tekijä oppii elämään uudessa paikassa
ja kielen ikkunasta
hän kurkistaa sisälle yhteiskuntaan
ja alkaa tehdä maahanmuuttajan teoksia.” -Hanna Leinonen.