Sotahistoria on aina kiinnostanut sekä tutkijoita että suurta lukevaa yleisöä. Perinteinen sotatapahtumien historia on 2000-luvun kuluessa saanut itselleen haastajan uudesta sotahistoriasta. Uusi sotahistoria on merkinnyt moniäänisyyden lisääntymistä ennen kaikkea toisen maailmansodan tutkimuksessa. Sotahistorian piirin on noussut aihealueita, joiden avoin käsittely ei aikaisemmin ole ollut joko suotavaa tai sopivaa. Sankaruuden ja urotekojen ohella tutkijoiden katse on kiinnittynyt sota-ajan arkipäivän eri ilmiöihin, joiden selittämättä jättäminen jättäisi sodasta muodostetun kuvan vajavaiseksi ja silotelluksi.

Teos tarjoaa kahdeksan uutta näkökulmaa sota-ajan arkeen koti- ja sotarintamilla. Sen keskiössä on, miten ihmiset kokivat sodan ja koettivat selviytyä jokapäiväisestä arjesta sodan varjosta huolimatta. Kirjan artikkelit käsittelevät sukupuoliroolien rakentumista sotakirjeenvaihdon näkökulmasta, tanssikieltoa ja nurkkatansseja, polttoaineiden säännöstelystä seurannutta puukaasuttimien yleistymistä autoliikenteessä, virallisten taistelukuvaajien ja miehistön itsensä ottamien valokuvien tarjoamaa kuvaa sodasta, lottien komennustöitä kotirintamalla, vankien ja pakolaisten kohtelua sekä sotien seurauksena syntyneen asuntopulan ratkaisuyrityksiä.