Tutkimuksen kohteena on Suomessa yleisimmin käytetyn laittoman huumausaineen, kannabiksen, käyttö sekä kannabiksen käyttöön kohdistuva yhteiskunnallinen reagointi ja reagointiin vastaamisen tavat. Aihetta tarkastellaan tutkimusta varten haastateltujen 36 kannabisaktivistin näkökulmasta. Haastatellut kannabisaktivistit ovat yhtä lukuun ottamatta myös kannabiksen käyttäjiä. Suhteessa suomalaisiin kannabiksen käyttäjiin yleisesti, haastatellut kannabisaktivistit ovat erityisiä siinä, että heille kannabiksen käytön ja käyttäjien yhteiskunnallinen asema näyttäytyy oman elämäntavan tai toiminnan kannalta henkilökohtaisesti tärkeänä asiana. Tutkimuksen näkökulma on suomalaisessa huumetutkimuksessa uusi. Tutkimuksen avulla pyritään valaisemaan sellaisia kannabiksen käyttöön ja sen yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä merkitysrakenteita ja toiminnan tapoja, jotka eivät ole päässeet mukaan rakentamaan kannabiksesta yleisesti maassamme vallitsevaa ymmärrystä.
Tutkimus osallistuu yleiseen yhteiskuntatieteelliseen ja erityisesti sosiaalityön tieteelliseen keskusteluun tuottamalla uutta tietoa kannabiksen käytöstä, käyttäjistä ja heidän suhteestaan yhteiskuntaan. Samalla tutkimus osallistuu marginaalin tutkimuksen keskusteluihin siitä, kuinka marginaalia tuotetaan ja millä tavoin leimaamiseen on (laittoman huumausaineen käyttäjänä) mahdollista vastata. Metodologisesti tutkimuksessa esitellään erilaisia laadullisia analyysimenetelmiä yhdistävä tutkimuksen tekotapa, jossa korostetaan tutkimushenkilöiden oman äänen ja autenttisen kerronnan esille pääsyä.
Tutkimustulosten mukaan kannabisaktivistit liittävät kannabiksen käyttöön myös sellaisia ideologisia ja välineellisiä merkityksiä, jotka ovat kaukana siitä yhtäältä nuorten kokeilullisen käytön tai toisaalta päihteiden ongelmallisen sekakäytön viitekehyksestä, joihin kannabiksen käyttö yleensä Suomessa liitetään. Tällaisia merkityksiä ovat kannabiksen lääkekäyttöön ja sen käyttöön uskonnon tai elämäntavan kautta liitetyt merkitykset. Yhteiskunnallisten toimijoiden (kuten poliisi-, tulli- ja oikeusviranomaisten, sosiaali- ja terveysalan toimijoiden sekä median ja valtaväestön) suhtautuminen kannabiksen käyttöä kohtaan on kannabisaktivistien näkökulmasta stereotypioihin ja kategorisointiin perustuvaa ja asettaa kannabiksen käyttäjät osaksi ongelmallista "huumeiden käyttäjien" ryhmää. Tämän suhtautumisen myötä yhteiskunnalliset toimijat työntävät kannabiksen käyttäjiä marginaaliin, ulottumattomiin tai näkymättömiin yleisiltä yhteiskunnallisen toiminnan alueilta. Kannabiksen käyttäjät vastaavat tähän voimakkaasti marginalisoivaan yhteiskunnalliseen reagointiin kolmella eri tavoin. He voivat pitää käyttönsä tarkasti vain tietyn lähipiirin tiedossa ja vaieta siitä täysin muissa yhteyksissä (yksityiset neuvottelut). Toisaalta kannabiksen käyttäjät voivat vetäytyä omia arvojaan paremmin vastaaviin kulttuurisiin keskuksiin (kulttuuriset neuvottelut). Kolmanneksi he voivat tuoda kannabiksen käytön yhteiskunnalliseen asemaan liittämänsä uudelleenmäärittely-yritykset näkyvästi esille kannabisaktivismin avulla (yhteiskunnalliset neuvottelut). Tällaisilla yhteiskunnalliseen reagointiin vastaamisen tavoilla kannabiksen käyttäjät pyrkivät tuottamaan uudenlaisia, yhteiskunnassa vallitsevista käsityksistä poikkeavia määrittelyjä kannabiksen käytöstä. Samalla he vastustavat yhteiskunnallisen reagoinnin heille tuottamaa marginaalista asemaa.
Tutkimustulosten toivotaan omalta osaltaan monipuolistavan kannabiksen käyttöön liittyvää yhteiskunnallista keskustelua maassamme. Kannabikseen kuten muihinkin laittomiin huumeisiin ja niiden käyttöön liittyvä ”puhumattomuuden kulttuuri” aiheuttaa sen, että kannabiksen käytöstä ja sen yhteiskunnallisesta asemasta käydään Suomessa hyvin vähäisissä määrin julkista keskustelua. Keskusteluun mukaan ei pääse juuri muu kuin virallisesti hyväksytty näkökulma kannabiksen käytöstä ja sen aiheuttamista riskeistä. Tämä vaikuttaa osaltaan niin valtaväestön kuin viranomaistenkin näkökulmiin ja käsityksiin kannabiksen käytöstä ja käyttäjistä. Kannabiksen käyttäjien yksilöllisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten merkitysrakenteiden esiintuomisen toivotaan virittävän keskustelua myös siitä, miten kannabiksen käyttöön mahdollisesti liittyviin ongelmiin kyettäisiin tämänhetkisiä käytäntöjä paremmin vastaamaan esimerkiksi päihdehoidon tai muun sosiaalisen tuen käytännöissä.
