Tutkimuksessa eritellään, minkälaisia puhetapoja käyttäen varhaiskasvatuksen ammattilaiset rakentavat kasvatuskumppanuuden merkityksiä. Millä tavalla kasvattajat tulkitsevat kasvatuskumppanuutta kasvattajien, vanhempien ja lasten suhteina ja vuorovaikutuksena? Tutkimuksen tulosten mukaan ammatillinen kasvatuskumppanuussuhde on syytä eriyttää muista samankaltaisista sosiaalisista suhteista, kuten ystävyyssuhteista tai vertaissuhteista.
Kasvatuskumppanuudessa otetaan etäisyyttä myös perheiden puolesta tietämisen ja perheet omasta puolestaan tietäjinä puhetavoista. Päivähoidon palveluneuvottelu, lapsen päivähoidon aloituskeskustelu ja lapsen kotona käytävä varhaiskasvatuksen aloituskotikäynti tulkittiin kumppanuuskäytännöiksi. Suhteita luovassa kommunikaatiossa kasvatuskumppanuutta rakennetaan lapsen kiintymyssuhteita vahvistavalla tavalla. Aikuisten ohella lapsi kuvattiin tapaamisissa päiväkodissa, kotona ja päivähoidon lähiympäristössä aktiivisena ja aloitteellisena toimijana.
Kasvatuskumppanuudessa on kysymys paitsi varhaiskasvattajien ammatillisen identiteetin ja päivähoitoyksiköiden toimintapolitiikan muutoksesta, myös päivähoidon yhteiskunnallisesta tehtävästä, jonka tavoitteena on vahvistaa perheiden sosiaalista oikeutta varhaiskasvatuksen kasvatusosaamiseen.